Renkaiden vaihto

Suomessa pitää käyttää talvirenkaita marraskuun alusta maaliskuun loppuun, mikäli keliolosuhteet niin edellyttävät. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos tien pinnassa on lunta tai jäätä, myös kyseisen alueen pienempi tiestö huomioiden, on tuon aikaikkunan sisällä käytettävä talvirenkaita.

Talvirenkaat ovat joko nastarenkaita tai nastattomia renkaita. Nastattomilla eli niin sanotuilla kitkarenkailla saa ajaa periaatteessa vaikka ympäri vuoden. Se ei ole kuitenkaan järkevää, koska talvirenkaat on optimoitu ominaisuuksiltaan talvikäyttöön ja -olosuhteisiin. Nastarenkaiden käyttöä sen sijaan on rajoitettu edellä mainittuun talvirengaskauteen eli marraskuun alusta maaliskuun loppuun.

Olennaista on huomioida, että nastarenkaita saa käyttää muulloinkin, jos sää tai keliolosuhteet sitä edellyttävät. Ei ole mitenkään tavatonta, että Etelä-Suomessakin joutuu vaihtamaan nastarenkaat alle jo lokakuun puolivälissä. Vastaavasti kauden toisessa päässä esimerkiksi Lappiin suuntautuva pääsiäisreissu on vielä ehdottoman järkevää ajella nastarenkailla, vaikka se olisikin vasta huhtikuun loppupuolella.

Vuodenaikojen mukaan vaihtelevat keliolosuhteet aiheuttavat tarpeen renkaiden vaihdolle syksyisin ja keväisin. Lähtökohtaisesti renkaat voi vaihtaa itse, mikäli hallitsee homman ja käytettävissä on asianmukaiset työkalut sekä vaihtamiseen soveltuva paikka. Mikäli jokin edellä mainituista tekijöistä ei toteudu, kannattaa renkaiden vaihto jättää ammattilaisille – toki, tässä jälkimmäisessäkin vaihtoehdossa, kuluttajan pitää olla hereillä ja huomioida tiettyjä asioita.

Alle vaihdettavien renkaiden kunto kannattaa tarkastaa jo hyvissä ajoin ennen renkaiden kausivaihtoa. Lain vaatima minimiurasyvyys kesärenkaissa on 1,6 mm. Turvasuosituksena on kuitenkin 4 mm, eli jos pintaa on jäljellä vain tämän verran tai vähemmän, kannattaa renkaiden uusimista harkita vakavasti. Talvirenkaissa lain vaatima minimiurasyvyys on 3 mm ja turvasuositus 5 mm.

Urasyvyyttä tarkastaessa kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, onko rengas kulunut tasaisesti. Jos kulutuspinnan toinen reuna on kuluneempi kuin toinen, ovat auton pyöränkulmat todennäköisesti virheelliset. Tämä johtuu usein siitä, että joku alustan nivel tai pusla on tullut tiensä päähän. Näin ollen vika on korjattava ja sen jälkeen säädettävä pyöränkulmat kohdilleen.

Myös epätasaisesti kulunut rengas on pääsääntöisesti syytä uusia, ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös toinen samalla akselilla oleva rengas on uusittava – näin kyseisen akselin renkaat ovat keskenään tasalaatuiset. Mikäli autoon hankitaan vain kaksi uutta rengasta, tulisi paremmat renkaat sijoittaa aina, vetotavasta riippumatta, auton taka-akselille.

Joidenkin nelivetoautojen käyttöohjeissa ohjeistetaan laittamaan paremmat renkaat aina auton etupäähän, jotta nelivetojärjestelmä ei vaurioituisi. Teknisesti asia on varmasti näin – ohje on kuitenkin turvallisuusmielessä vaarallinen. Tällaisissa autoissa on ensiarvoisen tärkeää, että rengassarja pidetään mahdollisimman tasalaatuisena koko sen käyttöiän ja yhdenkin renkaan uusimistarpeen tullessa kohdalle uusitaan myös muut selvästi kuluneemmat renkaat. Sama pätee eturenkaan uusimistarpeeseen sellaisen auton kohdalla, jossa etu- ja takarenkaat ovat erikokoiset.

Nastarenkaassa on tärkeää kiinnittää huomiota myös nastojen määrään ja kuntoon. Mikäli nastoja puuttuu runsaasti tai ne ovat löysässä, on renkaat syytä uusia. Kulutuspinnan ja nastojen kunnon lisäksi on tärkeää tarkastaa renkaan ikä. Tämä selviää renkaan kyljessä olevan DOT-koodin neljästä viimeisestä numerosta, jotka löytyvät yleensä ovaalinmuotoisen rinkulan sisältä. Jos merkintä on esimerkiksi 3023, on rengas valmistettu viikolla 30 vuonna 2023. Jos valmistusajankohdasta on kulunut kymmenen vuotta tai renkaalla on ajettu kuusi ajokautta tai enemmän, ei sen käyttö ole suositeltavaa.

Jos suoritat renkaanvaihdon itse, on hyvä pitää mielessä turvallisuuden kannalta tärkeät perusasiat. Renkaat tulisi vaihtaa kovalla ja tasaisella alustalla. Ensimmäiseksi on tärkeää tutustua auton käyttöohjeeseen ja katsoa autonvalmistajan ohjeet renkaanvaihtoon. Jos autossa on esimerkiksi ilmajousitus, on auto monessa tapauksessa tarpeen asettaa erilliseen tunkkausmoodiin. Toinen asia, jossa usein tapahtuu kohtalokkaita ja kalliita virheitä, on nostokohdan valinta. Käyttöohjeesta selviää, mistä kohdista autoa on tarkoitus nostaa.

Kun autokohtaiset erityispiirteet on huomioitu, voidaan aloittaa renkaiden vaihto. Ensiksi varmistetaan auton paikallaan pysyminen kytkemällä seisontajarru ja laittamalla vaihteisto P-asentoon, ellei käyttöohjekirjassa toisin ohjeisteta. Mikäli kyseessä on manuaalivaihteinen auto, jonka vaihteistossa ei ole P-asentoa, varmistetaan seisontajarru laittamalla joko ykkös- tai peruutusvaihde päälle.

Vaihteistotyypistä riippumatta asetetaan pyöräkiilat estämään yhden pyörän pyöriminen. Jos vaihdetaan vasenta etupyörää, tehdään kiilavarmistus oikean takapyörän ympärille. Jos taas vaihdetaan vasenta takapyörää, kiilataan oikea etupyörä jne.

Mikäli pyöränpultit tai -mutterit on tarkoitus avata käsipelillä – siis esimerkiksi ristikkoavaimella – kannattaa niitä löysätä hieman ennen auton nostamista. Näin ei tule tarvetta rytkyttää autoa voimalla sen ollessa tunkin varassa. Mikäli taas tarkoitus on käyttää pulttien tai muttereiden avaamiseen pulttipyssyä, voi noston tehdä ensin ja avata pultit ja mutterit sitten kerralla auki.

Nostovaiheessa on tärkeää käyttää nostotyynyä tunkin ja auton ohjekirjassa ohjeistetun nostokohdan välissä, jotta ei vaurioiteta autoa. Auton oma tunkki, jos sellaista edes on, on usein varsin heppoinen ja tarkoitettu lähinnä renkaan hätävaihtoon tien päällä muutaman kerran auton elinkaaren aikana.

Säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa tehtävää renkaiden vaihtoa varten on syytä olla järeämpi tunkki. Tunkkia valitessa on tärkeää huomioida sen nostokyky. Varsinkin sähkö- ja hybridiautot painavat yllättävän paljon. Nostokyky kannattaa siis mieluummin yli- kuin alimitoittaa. Jos alusta, jolla renkaiden vaihto suoritetaan, on sorapintainen, kannattaa tunkin alla käyttää levyä, joka estää tunkkia painumasta maan sisään. Kesähelteellä kuuma asfalttikin saattaa olla yllättävän pehmeää, joten aluslevy ei ole hätävarjelun liioittelua siinäkään tilanteessa.

Kun pyörä on saatu ilmaan sentin tai parin verran, varmistetaan auton ylhäällä pysyminen esimerkiksi laittamalla joku muu kuin juuri kyseisellä hetkellä vaihdettava pyörä lappeelleen auton helman alle. Tämä on varotoimenpide sen varalta, että tunkki sattuisi pettämään. Kun varmistus on tehty, avataan vaihdettavan pyörän pultit tai mutterit.

Monissa nykyautoissa rengaskoko on niin suuri, että apuna kannattaa käyttää kahteen pyöränpultin reikään tulevia ohjuritappeja. Ne helpottavat pyörän hallittua nostoa pois paikoiltaan ja vastaavasti myös uuden asennusta. Joskus pyörä on saattanut navastaan jumiutua, ja se vaatii irrotakseen kevyen potkaisun renkaan yläosaan. Mikäli pois otettavan pyörän vanteen keskireiässä on ollut käytössä soviterengas, on tärkeää varmistaa, että se irtoaa pyörän mukana. Jos soviterengas jää kiinni autoon, on se muistettava irrottaa ennen uuden pyörän asentamista.

Mikäli alle laitettavan vanteen keskireikään tarvitaan soviterengas, on ennen pyörän asentamista varmistettava, että sellainen on kiinni vanteessa. Soviterenkaita käytetään lähinnä tarvikealumiinivanteissa – merkkikohtaiset vanteet ovat pääsääntöisesti suorasovitteiset. Uusi pyörä laitetaan paikalleen ja kiristetään ristikkoavaimella alustavaan kireyteen. Kiristettäessä on tärkeää kiristää ns. ristiin, eli peräkkäin ei kiristetä kahta vierekkäistä pulttia tai mutteria vaan vastakkaiset (siis vanteen keskireiän eri puolilla olevat). Tämän jälkeen poistetaan mahdollista tunkin pettämistä varmistamassa ollut pyörä ja lasketaan auto alas.

Lopullinen kiristys tehdään momenttiavaimella. Omalle autollesi tarkoitettu kiristysmomentti löytyy auton käyttöohjeesta. Myös momenttiavaimella kiristettäessä on tärkeää tehdä toimenpide edellä kuvatulla tavalla, ristiin. Olennaista on muistaa, että pultin tai mutterin on pyörittävä momenttiavaimen naksahtaessa. Vain näin voidaan olla varmoja momentin oikeellisuudesta.

Momenttiavaimen käytössä on tärkeää pitää mielessä se, että momenttiavain on tarkkuustyökalu, jolla ei kuulu avata pultteja tai muttereita vaan ainoastaan kiristää ne. Avaamista varten tarvitaan joku muu työkalu, kuten ristikkoavain. Kun renkaiden vaihto on tehty eikä momenttiavainta enää tarvita, on se muistettava kääntää nollille, ellei avaimen käyttöohjeessa toisin ohjeisteta.

Lopuksi on syytä tarkastaa ja säätää rengaspaineet suositusten mukaisiksi. Valmistajan suosituspaineet löytyvät käyttöohjeesta sekä usein myös kuljettajan oven karmista tai polttoaineen täyttöluukun sisäpuolelta.

Talvirenkaissa on järkevää käyttää 0,2 baria valmistajan ohjeistusta korkeampia paineita, koska ilman lämpötilan laskiessa 10 astetta putoaa paine renkaassa 0,1 baria. Pienellä ylipaineella varmistetaan, ettei tule vahingossa ajettua vajaapaineisilla renkailla kylmälläkään kelillä. Rengaspaineita on tärkeää tarkastaa säännöllisesti myös ajokauden aikana. Hyvä tarkastusväli normaalissa perheautossa on noin kuukauden välein sekä aina silloin, kun auton kuormausta olennaisesti muutetaan. Valmistaja on määritellyt autolle pääsääntöisesti eri paineet pienelle ja suuremmalle kuormalle.

Merkitse varastoon jäävien pyörien paikat esimerkiksi VE-, VT-, OE- ja OT-merkinnöin. VE-merkintä tarkoittaa vasenta eturengasta jne. Jos renkaat ovat samankokoisia, on järkevää vaihtaa etu- ja takapyörien paikkaa pyörimissuuntaa muuttamatta noin 8 000–10 000 km:n välein. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että renkaiden paikkoja vaihdetaan kausivaihtojen yhteydessä niin, että edellisen ajokauden takarenkaat tulevat alkavalle ajokaudelle eteen ja päinvastoin. Kierrättämällä eturenkaita taakse ja takarenkaita eteen saadaan rengassarja pidettyä mahdollisimman tasalaatuisena, jolloin se myös kestää pidempään.

Renkaat kannattaa varastoida puhtaina. Pesun yhteydessä voi samalla poistaa suurimmat kivet renkaiden urista – talvirenkaiden tiheiden lamellien välistä kaikkien kivien kaivaminen on kuitenkin tarpeettoman suuri urakka. Pestessä on hyvä perehtyä myös säilytykseen jäävien renkaiden kuntoon. Mikäli näyttää siltä, että tarve niiden uusimiselle olisi olemassa, kannattaa se tehdä jo säilytyskauden aikana, hyvissä ajoin ennen seuraavaa allevaihtoa.

Jos renkaita säilyttää lattialla, on huolehdittava, että kyseinen kohta lattiassa on puhdas. Jos rengassarja on pinossa useita kuukausia ja alimman renkaan ja lattian välissä on teräviä kiviä, saattaa rengas vaurioitua pahasti. Yhden auton renkaat voi pinota päällekkäin, mutta kahden auton renkaita ei kannata laittaa samaan pinoon.

Olennaista on myös säilytyspaikan lämpötila. Sen tulisi olla nollan yläpuolella mutta alle 25 astetta. Ihanteellisin säilytysolosuhde on noin 10–20 asteen lämpötila. Säilytystilan tulisi lisäksi olla kuiva. Renkaiden ominaisuudet heikkenevät ja elinkaari lyhenee korkeissa tai matalissa lämpötiloissa. Renkaat eivät saa joutua varastoinnin aikana tekemisiin öljyjen, liuottimien tai auringonvalon kanssa.

Aina, kun pyörä on ollut irti autosta, pitää suorittaa renkaiden jälkikiristys momenttiavaimella. Oikea aika renkaiden jälkikiristykselle on noin 100–200 km:n ajon jälkeen. Autoliitto suosittelee jälkikiristystä riippumatta siitä, onko autossa alumiini- vai peltivanteet.

Jälkikiristyksessä pyöränpultteja tai muttereita ensin löysätään hieman (enintään neljänneskierros) ristikkoavaimella, yksi kerrallaan, ja sen jälkeen samainen pultti tai mutteri kiristetään momenttiavaimella uudelleen oikeaan kireyteen. Toimenpide toistetaan yksitellen jokaisen pyörän jokaiselle pultille tai mutterille.

Pyörä saattaa allevaihdon jälkeen löystyä esimerkiksi siitä syystä, että vanteen ja pyörännavan väliin on jäänyt epäpuhtauksia. Autolla ajettaessa epäpuhtaudet jauhautuvat pois ja pyörä löystyy saattaen jopa lopulta irrota. Autoliittoon tulee joka vuosi renkaiden kausivaihdon aikaan useita kyselyitä, joissa tiedustellaan, kenen vastuulla pyörän irtoaminen on.

Jos päädyt vaihdattamaan renkaasi liikkeessä, kannattaa etukäteen tarkastaa alla olevien renkaiden kunto, kirjoittaa tiedot ylös ja valokuvata pyörät. Usein rengasliikkeistä soitellaan rengashotellin asiakkaille kesken säilytyskauden ja tarjotaan säilytyksessä olevien renkaiden tilalle uusia. Ostopäätöksen tekemistä helpottaa, jos itsellä on hyvät muistiinpanot säilössä olevien renkaiden kunnosta. Näin ei tule vahingossa ostettua uusia renkaita tarpeettoman aikaisin – mutta ei myöskään ajettua kehnoilla renkailla.

Rengasliikkeessä on syytä kertoa, että säilytyksessä olevien renkaiden paikat on merkitty ja pyytää asentamaan ne pyörimissuuntaa vaihtamatta niin, että viime kauden takarenkaat tulevat eteen ja eturenkaat taakse – mikäli rengaskoko on sama etu- ja takapyörissä. Samalla pitää pyytää rengasasentajaa merkitsemään alta otettavien renkaiden paikat vastaavalla tavalla. Valitettavan harva rengasliike tekee näitä asioita, ellei asiakas itse huomaa niitä vaatia. Kuluttajan pitääkin muistaa, että rengasliikkeet myyvät renkaita ja liiketoiminnan kannalta on oikeastaan parempi, jos asiakas uusii renkaat useammin – toki alalla on myös asiakkaan etua ajattelevia toimijoita.

Rengasliikkeen jäljiltä on tärkeää tarkastaa rengaspaineet itse – valitettavan usein ne ovat mitä sattuu, vaikka näin ei tietenkään saisi olla. Myöskään renkaiden jälkikiristystä ei pidä unohtaa. Sen voi tehdä itse tai pyörähtää renkaat vaihtaneessa liikkeessä 100–200 km:n ajon jälkeen.

Jälkikiristys sisältyy usein renkaiden vaihdon hintaan – tosin omatoimista jälkikiristystä puoltaa se, että kun itse huolellisesti tekee, voi olla varma, että pyörät jäävät oikeaan kireyteen. Rengasliikkeen jäljiltä pultit tai mutterit ovat usein kiristetty liian tiukkaan, mikä vaikeuttaa pyörän irrottamista seuraavalla kerralla ja saattaa vaurioittaa pultteja tai vanteita.