Kuninkaallisia asumuksia ja Tukholman vilinää

Tunnustan, että Ruotsin puolelle hiljaisen tulliaseman jälkeen huristeltuani minuun iski lievä vuoristokrapula. Ihailen ruotsalaisten maanteiden kuntoa ja laakeiden havumetsien vehreyttä, mutta tasaisena kaukaisuuteen jatkuva horisontti latisti hieman tunnelmaa henkeäsalpaavien serpentiiniteiden jälkeen. Kokemukseni naapurimaasta on tähän asti ollut hävettävän suppea, enkä voi kehua astuneeni koskaan Tukholmaan lipuneen risteilijän kyydistä mantereelle asti. Tällä kertaa sain kuitenkin muutaman päivän ajan tutustua Ruotsin liikennekulttuuriin ja historiaan uteliain silmin.

Rajalta maan poikki kohti Tukholmaa ajaessa liikenne sujui epätodellisen sulavasti. Moottoritiet ovat helposti navigoitavia ja liikennekäyttäytyminen hieman Norjan menoa rauhallisempaa. Kylät ja kaupungit ovat sievien välimatkojen päässä toisistaan, ja hetkittäin on helppo tylsistyä suoralla tiellä ajeluun. Tutkiessani Ruotsin antia matkailijoille löydän itselleni selkeän mission: tällä reissulla yritän sivistää itseäni tutustumalla mahdollisimman moneen linnaan sekä naapureidemme historian vaiheisiin.

Gripsholmin linna on suosittu nähtävyys Mariefredin taajamassa. Linna on neljäsataavuotisen historiansa aikana toimittanut virkaa niin kuninkaallisena kotina kuin vankilana. Nykyisin linna tunnetaan laajasta valtion muotokuvakokoelmasta.

Siinä missä Norja ihastuttaa jylhine vuoristomaisemineen, Ruotsin puolella saatoin haukkoa henkeä arkkitehtuuristen riemuvoittojen ja kiinnostavien museokierrosten merkeissä. Ruotsissa on jopa toistasataa linnaa/linnoitusta, joista osa on ajan hampaissa sijoilleen lyyhistyneitä raunioita. Suurimmaksi osaksi linnat näyttävät ennemminkin mahtipontisilta kartanoilta, mutta kymmenkunta valtaisaa kuninkaallista palatsia muistuttavat entisaikojen loistokkuudesta ja haltijoidensa mittaamattomasta vauraudesta. Sain kuin sainkin reitilleni sopimaan kaikkiaan neljä linnaa, jotka järjestyksessä mainittuna olivat Gripsholmin, Taxingen, Drottningholmin sekä Tyresön linna.

Saavuin kertakaikkisen ihanaan Mariefrediin suureksi harmikseni vain tuntia ennen iltahämärää. Tämä idyllinen Mälaren-järven rannalla sijaitseva taajama olisi ansainnut kokonaisen päivän kuvaukselle ja mukulakivikatujen tepastelulle, mutta puolivahingossa löytynyt helmi ei valitettavasti tullut tällä reissulla kovinkaan tutuksi.

Suurehkolle retkeilyautolle ei ollut helppoa löytää parkkipaikkaa, joten karttasovellus tarjosi ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi Gripsholmin linnan paikoitusaluetta. Koska yöpyminen oli kuitenkin alueella kielletty, päätin käyttää hiipuvan päivänvalon tutustuakseni linnan ympäristöön. Suosittelen erittäin lämpimästi poikkeamaan Mariefredissä ja Gripsholmin linnassa matkalla Ruotsin läpi Norjaan tai takaisin Suomeen, sen verran kauniita ne olivat!

Vain noin 20 minuutin ajomatkan päässä Mariefredistä sijaitsi liikkuvassa kodissa yöpymiseen paremmin soveltuva Taxingen linnan parkkialue. Olin löytänyt paljon kehutun Taxingen linnakahvilan sosiaalisen median kautta ja päättänyt nautiskella sen antimista seuraavan päivän lounaani yhteydessä. Taxingen suloisen tammikujan läpi ajaessa saattoi leikitellä matkaavansa ajassa taaksepäin, kärryjen kyydissä vaikka kirkonmenoihin. Suuren hevostallin ja puutarhan ympäröimä linna oli kertakaikkisen viehättävä, mutta kahvilan yltäkylläisesti notkuva leivonnaispöytä se vasta aiheuttikin minussa suurta riemua.

Olen reissun päällä omaksunut kenties liian rennon tavan pukeutua. Tuulipuvun housut ja haalistunut puseroni hieman nolostuttivat huomatessani, kuinka ylevän oloista sakkia kahvilaan lipui nauttimaan aurinkoisesta lauantaibrunssista. Sattuipa viereiseen pöytään myös eräs televisiosta tuttu näyttelijätär, jonka nimeä en kuitenkaan häpeäkseni muistanut. Päätänkin tämän kokemukseni perusteella hieman ryhdistäytyä ja kaivaa seuraavalla kerralla vähintään farkut jalkaani ihmisten ilmoille mennessäni.

Osa Drottningholmin kuninkaallisesta linnasta on avattu museokierroksille. Sen valtavan koristeellisissa saleissa ei voi olla haukkomatta henkeään yksityiskohtien runsaudesta. Itse kuninkaallisista ei näkynyt vilaustakaan, näitä vaatimattomia kehyksiä lukuun ottamatta.

Matka jatkui Ruotsin maaseudulta ja sievistä pikkukylistä hiljalleen kohti eloisana vilisevää pääkaupunkia. Minulla ei ollut kovinkaan selkeitä odotuksia liikenteen varalle, joten kaupungin koko ja tietöiden määrä pääsi totaalisesti yllättämään nuoren karavaanarin.

Navigointilaitteet eivät tunnetusti aina pysy infran muutoksissa mukana, joten sain muutaman kerran kiristellä hampaitani koettaessani päästä ulos vilkkaimmilta tieosuuksilta. Lopulta pienen paniikin seurauksena päätin hakea turvaa jo tavaksi muodostuneesta linnakierroksestani ja etsin tieni kuninkaallisen Drottningholmin linnan parkkiin.

Kyllä on kuninkaiden kelvannut tepastella näillä marmorilattioilla, hännystelijöiden ja kamarineitojen supistessa alkoveissaan. Katseeni harhaili sadoissa ja tuhansissa yksityiskohdissa, joilla palatsin jokaista nurkkaa ja kaidetta on koristeltu. Mietin, paljonko aikaa kiehtovat mutta painostavilla teemoilla kyllästetyt kattomaalaukset ovat ottaneet valmistuakseen ja miten silkki ja posliini ovat matkanneet kultakautenaan pallon poikki Aasiasta asti. En ole missään museossa nähnyt yhtä monta ja aktiivista opasta tai vartijaa pyörähtämässä tarkkaavaisin silmin linnan saleissa vierailijoiden liikkeitä vahtiakseen. Välillä tosin ihmettelin, miten jotkin kallisarvoisista maljakoista saavat lepuutella rauhassa lipaston reunalla eikä niitä ole säilötty vitriiniin.

Kierroksen jälkeen käytin loput maksetusta parkkiajasta hyödyksi päiväunien merkeissä. Mahdollisuus spontaaneihin päiväuniin onkin yksi retkeilyauton parhaimmista puolista! Kuuma loppukesän päivä kannusti minut kuitenkin siirtymään paahteiselta asfalttikentältä varjoisamman leirintäalueen etsintään. Tähän tarkoitukseen käytän lähes yksinomaan Park4Night-sovellusta, josta muut kohtalotoverini olivat antaneet kelvolliset arvostelut edullisesta ja siististä leirintäalueesta n. 15 minuutin ajomatkan päässä kaupungin ytimestä.

Liikkuvan kodin parhaita puolia on mahdollisuus lepo- ja evästaukoihin. Linnan parkkipaikalla voi tiirailla puutarhassa käyskenteleviä vierailijoita samalla, kun odottaa teevettä kiehuvaksi.

Tieolosuhteet ja kelit olivat kaikin puolin kiitettävällä tasolla, mutta täysin ilman kommelluksia en tästä naapurimaasta kuitenkaan selvinnyt. Jönköpingissä suuntasin tapaamaan yhteistyökumppanini KamaFritidin väkeä, mutta viimeisessä liikenneympyrässä ennen pääkonttoria auto alkoi äkisti kiukutella. Vaihteiston ja moottorin vikavalon syttyessä palamaan ja auton nytkähtäessä kaarteessa vastentahtoisesti eteenpäin oli selvää, ettei matkani jatkuisi ilman hinausautoa.

Auto saatiin hinattua kaupungissa sopivasti sijainneeseen Fiatin liikkeeseen, ja sain sen oitis takuun puitteissa tarkastettavaksi. En ole koskaan aikaisemmin ollut tilanteessa, missä auto jättäisi minut tielle, joten jännitin kovasti, miten suuritöinen korjaus olisi edessä ja kauanko pitäisi viettää sijaismajoituksessa matkani seisahdettua. Parin tunnin ja kolmen kahviautomaatista kiskomani kitkerän kupposen jälkeen saapui nuori vastaanoton mies kertomaan ilouutisia: kyseessä oli pelkkä sähkövika, joka oletettavasti korjaantui ohjelmistopäivityksellä. En voi kuin ihmetellä, minkälaisia tietokoneita nämä uudet auto ovatkaan syöneet…

Seikkailuni Ruotsissa oli käymässä päätökseen, ja jatkoin matkaani Jönköpingistä kohti Malmötä. Tarkoituksenani oli ajaa Tanskan puolelle Öresundin siltaa pitkin. Olipa kertakaikkisen vänkä kokemus huristaa meren halki yhteensä 16 kilometriä!

Auto jätti minut tielle ensimmäistä kertaa. Onneksi kyseessä ei ollut vaaratilanne, ja pääsin jatkamaan matkaa korjaamolta vielä samana päivänä.