Keski-Euroopan luonnikkailla pikkumailla

Kesäisen lämpöiset tunnelmat siivittivät matkaani tammien reunustamia kantateitä pitkin kohti Belgiaa. Täällä taajamien tiet on rakennettu erillisistä asfalttilaatoista, minkä vuoksi renkaiden tasainen tumpsahtelu aiheutti aluksi hilpeyttä ja lopuksi lieviä närästysoireita. Belgian ruuhkailmiö oli mielenkiintoinen, mutta toisaalta se selittyy maan pieneen kokoon nähden suurella väkiluvulla ja sitä myötä merkittävällä ajoneuvojen määrällä.

Automatkailun kannalta on hyvä huomioida, että Belgiassa yöpyminen leirintäalueiden ulkopuolella on kielletty ilman maanomistajan tai poliisin lupaa. Koska sesonki oli jo lopuillaan ja useat leirintäalueet kiinni, päätin etsiä paikallisen yksityisen kontaktin, jota kautta yöpyminen onnistuisi ilman murheita.

Belgiassa tutuimmaksi kävivät sen pohjois- ja itäosien pienemmät kaupungit ja kylät, sillä tutustuin paikallisiin taiteilijoihin ja yrittäjiin matkallani Luxemburgia kohti. Erityisesti Aarschotin kaupunki jäi mieleen lämminhenkisenä ja rauhallisena paikkana. Vietin useamman päivän paikallisella taiteilijakollektiivin studiolla, jossa paikan perustajat opastivat minua moninaisiin taideilmaisun saloihin.

Lahjakas ja lämminsydäminen taiteilija Nicky Myny toivotti minut tervetulleeksi Aarschotissa sijaitsevalle Artkom-studiolleen.

Belgiasta jäi minulle erityisen ystävällinen ja lämmin mielikuva, sillä tässä pienessä maassa kiertävä turisti kohdattiin uteliaan kiinnostuneella asenteella. Ihmiset olivat hyvin vieraanvaraisia ja sainkin maistella erikoisuuksia, joita ei ole tullut lautasellani vastaan aiemmin.

Belgialainen ruokakulttuuri nojaa vahvasti leipään, jota on tarjolla usein aamiaisella sekä lounaaksi. Koska erilaiset voileivät ovat tärkeässä asemassa, on niiden rinnalle muodostunut erikoisia levitteitä ja valtaisa juustojen ja leikkeleiden valikoima. Ehkä kummallisimpia mutta yllättävän maukkaita leivänpäällisiä olivat raa’asta lihasta ja mausteista sekoitettu tahna sekä makeat vaihtoehdot, kuten keksivoilevite sekä suklaaströsselit.

Sain nauttia myös ihanista syyskeleistä sekä maan tunnetuista pikaruoka-annoksista, joissa pääosassa on Belgialaisten rakastama peruna. Hervottoman ranskalaiskasan rinnalle sai valita lukuisista eri vaihtoehdoista majoneeseja, lihaa, kanaa, makkaroita tai nugetteja. Jonot kioskeille olivat hämmentävän pitkiä, mutta aloin ymmärtää näiden herkkujen suosiota omaa annostani retkeilyauton olohuoneessa maistellen.

Kuin kaksi marjaa! Tämä suloinen retro-Fiat sai hymyn huulille.

Belgiasta matkani jatkui Luxemburgiin, jossa rankkasateet verottivat harmillisesti reissumieltä. Päätin ajaa pääkaupungin välittömässä läheisyydessä olevalle leirintäalueelle viikonlopuksi, jotta voisin tutustua kovasti kehuttuun kaupunkiin ajan kanssa.

Luxemburg tunnetaan ympärysmaista maahan töihin matkaavista ihmisistä. Maan korkea palkkataso houkuttelee ranskalaisia ja saksalaisia työntekijöitä, joten autojen määrää on pitänyt rajoittaa erinomaisen toimivin liikennejärjestelyin. Kaupunkien laidoille on rakennettu valtavia parkkialueita ja -halleja, joihin ulkopuolelta matkaavat voivat jättää kulkuneuvonsa työpäivänsä ajaksi. Julkinen liikenne on ilmaista, joten kaupungin keskustassa oli loppujen lopuksi hyvin vähän liikennettä ja ruuhkaa. Samanlainen järjestely olisi varmasti tervetullut kotimaassakin suurempien kaupunkien osalta!

Ruokakulttuuri ja ravintolatarjonta oli niin ikään sekoitus naapurimaiden keittiöiden erikoisuuksia. Tutustuin paikallisessa ranskalaisessa bistrossa nuoreen tarjoilijaan, joka matkustaa päivittäin tunnin matkan Pohjois-Ranskasta töihin Luxemburgiin, jossa työntekijöitä kuulemani mukaan arvostetaan enemmän. Paremmat työolot ja korkeampi palkka ovat hänen kokemuksensa mukaan pitkien työmatkojen arvoisia.

Luxemburgin vanhakaupunki pilkotti syksyn väreissä Grande Duchesse Charlotte -sillan kaiteiden raosta.

Luxemburgissa mieleenpainuvinta olivat sen upea arkkitehtuuri ja siisteys. Kaupunki itsessään oli juuri sopivan kokoinen tällaisen maalaistytön tutkittavaksi, eikä suurkaupunkien ahdistavaa hälyä ollut nimeksikään. Sateinen keli rajoitti kuitenkin ulkoilumahdollisuuksia kaupungin kauniissa puistoissa, mutta kannusti toisaalta tutustumaan MUDAM- taidemuseoon. Näyttely oli kiinnostava, mutta se vaati hieman tavanomaista enemmän keskittymistä erikoisia teoskokonaisuuksia kierrellessä.

Luxemburgiin aion tulla ehdottomasti uudestaan kesämmällä, jotta paikallisten kehumat ulkoilumahdollisuudet ja historialliset linnakierrokset saisivat aurinkoisemmat puitteet. Ajaminen tämän pikkuruisen maan läpi oli kaiken kaikkiaan leppoisa kokemus. Hyväkuntoinen tiestö sekä vehreä luonto kutsuvat automatkailijan palaamaan myös uudemman kerran

Leirintäalue oli vain 4 kilometrin päässä kaupungin keskustasta, jonne pääsi näppärästi ilmaisella bussilinjalla.