Sähköautoilija kesäreissussa

Uusi sähköauto hohtaa uutuuttaan parkkipaikalla. Perheen kesäsuunnitelmia tehdään. Pitäisi poiketa appivanhempien kesämökille Keski-Suomeen tai viettää juhannusta kavereiden luona Särkisalossa. Mitä tekee tuore sähköautoilija?

Sähköautoilun perusjuttu on, että akku pitää olla kunnossa niin puhelimessa kuin autossakin. Reittisuunnittelu on ehkä helpoin tehdä kuitenkin kodin rauhassa tietokoneella, mutta jos se on jäänyt tekemättä, onnistuu se vielä kännykällä autossakin tai joissakin tapauksissa auton käyttöliittymässäkin.

Jos on lähdössä vieraalle tai hyvin pitkälle reitille, kannattaa ottaa käyttöön A Better Route Planner -sovellus. Se löytyy selaimella täältä. Mobiilisovellus löytyy sovelluskaupasta nimellä ABRP.

Sovelluksessa voi tehdä hyvinkin yksityiskohtaisen reittisuunnitelman, jossa voi huomioida kaikki matkantekoon vaikuttavat seikat. Perustiedoiksi tarvitaan vähintään reitin alku- ja loppupäiden osoitteet ja automalli. Itse ajan Tesla Model 3:sta vuodelta 2020 ja ohjelmisto tarjoaa siitä valittavaksi kaikki erilaiset variaatiot: takaveto, neliveto, akun koko (nelivedossa aina isompi) ja vanteiden koko. Vuosimalli on merkitsevä sen vuoksi, että vanhemmissa malleissa ei ole ilmalämpöpumppua.

Kun auto ja reitti on selvillä, voi ryhtyä tekemään tarkempia säätöjä asetuksiin. Jos matka ei ole erityisen pitkä, sää on lämmin, perillä voi ladata ja kuorma on tavanomainen, ei näihin lisäasetuksiin tarvitse kovin paljon panostaa. Mutta jos tiedossa on haastavia sääolosuhteita tai paljon kuormaa, kannattaa hetki viettää asetusten kanssa.

Painon osalta kuljettaja on laskettu mukaan. Jos sen lisäksi pakkaat auton täyteen perhettä ja tavaraa, voit lisätä painon tietoihin. Jos hankit ABRP:stä Premium-version, voit valita kohdan ”Real time weather conditions”, jolloin sovellus ottaa säätiedot ja arvioi niiden vaikutusta kulutukseen. Maksuttomaankin versioon voi laittaa vastatuulen. Premium-versio maksaa 50 euroa vuodessa tai 5 euroa kuukaudessa. Automyyjät voisivat oikeastaan tarjota autonostajalle lahjakortin, jolla ostaja voisi ostaa vuoden tilauksen.

Jos olet Tesla-käyttäjä, ABRP:n voi integroida Teslan käyttäjätiliin ja tällöin se ottaa suoraan autosta tarvitsemansa tiedot. Joskus on kuitenkin helpompaa tehdä suunnittelua ilman oman auton tietoja, koska varsinkin reitin osuessa raja-alueille, voi tulla hulluja ehdotuksia, jos sovellus priorisoi Teslan omia Superchargereita.

Ennen vanhaan pystyi asetuksiin laittamaan myös, millä varaustasolla haluaa saapua kohteeseen (haluaako akun olevan esim. 10% täynnä perillä), mutta sellaista en enää maksuttomasta versiosta löytänyt. Sen voi toki kiertää sillä tavalla, että laitat lähtötilanteeseen akun vajaaksi, esim. 50% tai 70% täynnä, jolloin ohjelma ehdottaa useampia tai pidempiä latauksia matkan varrella ja saavut kohteeseen akulla, jossa on vielä virtaa jäljellä. Varsinkin jos on epävarmaa, voiko kohteessa ladata, ei kannata saapua lähes tyhjällä akulla.

ABRP sitten ehdottaa reittiä ja sen varrella olevia latauspisteitä ja arvioi ajo- ja latausaikaa. Siitä saa tulostettua ihan taulukonkin paperille, jos kokee, että sellainen on helpompi ajaessa olla muistilappuna. Pysähdyspaikkoja ei nyt yleensä niin paljon tule, etteikö niitä ulkoakin muistaisi varsinkin, jos menee tuttuun paikkaan. Lataustauot ovat käytännössä pidempiä, mitä ABRP ehdottaa, koska matkailija tarvitsee omaakin tankkausta.

Jos on tehnyt reittisuunnittelun ABRP:llä, siinä saa samalla tiedon siis myös latauspaikoista. Aina kuitenkaan arjen tarpeisiin ei tarvita reittisuunnittelua, mutta latauspiste pitäisi silti löytää. Kannattaa siis tutkia reitin tai alueen latauspisteet Latauskartta.fi -palvelusta. Tämä on Sähköautoilijat ry:n luoma palvelu, joka on koonnut kattavan näkymän eri operaattoreiden ja toimijoiden latauspisteistä ympäri Suomea (ja muutamista naapurimaistakin).

Jokainen uusi sähköautoilija tuskailee alussa erilaisten latausoperaattoreiden mobiilisovellusten kanssa. Pitää asentaa Charge and Drivea, K-latausta, ABC-latausta, Plugittia, Virtaa. Omassa arjessa aika nopeasti selviää, mitä sovelluksia kannattaa hankkia, koska vakioreiteiltä selviää, mikä on tarjonta. Monilla on vain Virta ja Charge-and-Drive ja nykyään varmaan myös K-lataus ja ABC-lataus kuuluvat jokamiehen ja -naisen sovellussettiin. Tesla-omistajilla on oma Supercharger-verkostonsa. Näistä ei kuitenkaan mistään saa kattavaa näkymää latauspisteistä.

Latauskartta-palvelu siis täydentää latausoperaattoreiden sovelluksia. Sen töpseli-ikonien avulla siitä on helppo suodattaa haluamansa latauspisteet. Matkan päällä Type2-laturit eivät yleensä paljon kiinnosta hitauden vuoksi. Jos ajaa autoa, jossa on harvinaisemmaksi käyvä Chademo-töpseli, voi helposti sulkea CCS-laturit ulos. Useimmiten suomalainen sähköautoilija haluaa matkan päällä nähdä vain CCS-laturit, joten valikosta kannattaa valita sininen ja violetti ikoni.

Kansainvälinen Plugshare, joka on saatavilla samannimisenä mobiilisovelluksena, on myös hyvä keino löytää latauspisteitä. Se on hyvin riippuvainen kuitenkin käyttäjien aktiivisuudesta tietojen päivittämisessä eikä luotettavuudessa pääse Latauskartan tasolle. Toisaalta siellä taas on listattu hitaampiakin latauspisteitä, kun Latauskartta.fi ei listaa sellaisia (3,6 kW:n teho tai vähemmän).

Jos päädyt lähimatkailemaan autolla Virossa, Virran sovellus on ollut suomalaiselle kätevä. Sillä on helposti löytynyt latauspisteet, joissa voi käyttää Virran sovellusta tai läpyskää maksamiseen eikä roaming-maksu ole huimaava (viimeisin kokemukseni kesältä 2021 Tartossa oli 3 sentin korotus eli paikalliselle hinta oli 15 senttiä/kWh ja suomalaiselle 18 senttiä/kWh). Roaming-maksut voi kuitenkin yllättää jopa Suomessa, joten kannattaa tarkistaa hinta sovelluksesta.

Ylipäätään kannattaa aina selvittää hintatasoa ja lähtökohtaisesti käyttää sitä mobiilisovellusta, jonka nimissä latauspiste on, vaikka muukin sovellus (esim. Virta tai vähemmän tunnettu Plugsurfing) voisi pisteessä toimia.

Eräs ystäväni tuumasi, että sähköautoilija on uusi vegaani. Muutama vuosi sitten kuulemma piti ruveta miettimään, että kesämökillä tarjottava ruoka sopii myös vegaanille ja nykyään taas pitää miettiä, miten vieraan auto ladataan. Enpä ollut moista tullut ajatelleeksi.

Lähtökohtaisesti en nykyään lataa kenenkään mökillä. Kun autoni joka tapauksessa hörppää sähköä vähintään sen 25 kilowattituntia, kun ajan kotoa 150 kilometrin päähän kyläilemään, se on liikaa monelle. Jos ajan pihaan lähes tyhjällä akulla, autoon uppoaa 60 kilowattituntia, vaikka en täyteen lataisikaan.

Jos mökinomistajalla ei ole itsellä sähköautoa, moinen sähkönkulutus järkyttää. Jos sähkön hinta on 15 senttiä/kWh, eihän se tietenkään mahdottomia maksa (9 euroa), mutta silti pienen kulutuksen kesämökeillä se on iso piikki. Tokihan mökinomistajalle voi helposti maksaa vaikka MobilePaylla.

Jos mökinomistajalla on sähköauto ja hänellä on tarjota turvallinen tapa ladata, on se sitten perinteinen sukopistoke, voimavirtapistoke tai Type2-latauspiste, on asia toinen. Mökinomistaja myös tietää kulutuspiikin ja on tottunut siihen omankin auton kera. Kulutuksen arviointikin sujuu, kun osapuolet tietävät, mistä määristä puhutaan.

Sähköautoihin tottumaton tarjoaa usein kaapelikelaa lataajalle, että saadaan ulkorakennuksen seinästä sähköä ulottumaan autoon. Jatkojohdon kanssa lataamista ei kuitenkaan suositella, vaikkakaan sitä ei laki kiellä. Jos sitten päädyt jatkojohdosta lataamaan, kelaa kaapelikela kokonaan auki. Muuten se kuumenee niin paljon, että ylikuumenemissuoja laukeaa 10 minuutissa. Ulkopistorasiassa pitäisi olla vikavirtasuoja ja jatkojohdon pitäisi olla ulkokäyttöön suunniteltu. Johto pitäisi olla myös irti maasta (170 cm korkeudella), jos sen liitoksia ei ole suojattu lukituksella.

Sähköautoiluni alkuaikoina, kun harjoittelin asiaa lataushybridillä, ymmärsin nopeasti, että lataaminen ei ole mökillä aina helppo homma. Vaikka jotain isoa työkonetta käyttää ladon seinän pistokkeesta, sitä harvemmin surrutetaan tauotta tuntikaupalla. Sähköauton lataus taas on pitkä prosessi ja rasittaa eri tavalla. Jos mökillä on vain yksivaihesähkö, voi kapasiteettikin olla niukka eikä virtaa paljon muuhun riitä. Jos sauna lämpiää puilla ja ruoka grillaillaan pihalla, tämä ei tietenkään välttämättä ole ongelma.

Tiedän tapauksen, jossa eräs lataushybridin omistaja laittoi lämpötolpan töpseliin kWh-mittalaitteen ja siihen latausjohdon kiinni. Varoittelin, että ei ole hyvä idea, koska latauksessa se kuumenee eikä tuotetta ole varmaan suunniteltu sähköauton latauksen mittaukseen. Niinhän siinä sitten kävi, että laite syttyi tuleen. Onneksi lataajan mobiilisovellus ilmoitti kännykässä, että jännite pudonnut ja herra lähti tarkistamaan tilannetta. Vahingot jäivät vähäisiksi.

Kun maksat isännälle/emännälle sähkön käytöstä, sen voi arvioida oman akun varaustasosta eikä mitään mittalaitetta tarvita. Jos auto kertoo vastaanottamansa kilowattituntien määrän, lisää siihen 15%, mikä johtuu lataushävikistä. Tällainen arvio on paljon parempi vaihtoehto kuin rimpulamittalaitteen kiinnittäminen kaapelin ja seinäpistokkeen väliin. Lataushävikkiäkään ei kannata hirvitellä. Polttomoottoriautoissa energiaa menee harakoille paljon enemmän.

En halua lietsoa ylenmääräistä kauhua lataamisesta, mutta järkeä pitää käyttää. Jos on tuoreet sähköasennukset, ei käytetä jatkojohtoa tai ylimääräisiä mittalaitteita ja lataa sukosta enintään 8 ampeerin virralla, on lataaminen yleensä turvallista. Autojen mukana tulevat laturit, jotka sopivat sukopistokkeisiin, on rajoitettu tuohon 8 ampeeriin, mutta markkinoilta voi ostaa latureita, joilla voi ladata 13–16 ampeerillakin.

On selvää, että 8 ampeerin virralla lataaminen on hidasta, kun tunnissa saa akkuun vain 1,8 kilowattituntia. Siinä hetki menee, että edes se 25 kWh:ta tulee täyteen. Mutta varsinkin jos on paikassa, missä latausta ei ole asennuksissa ajateltu, tyydy suosiolla 8 ampeerin virtaan. Mökkikutsuja voi tulla paremmin jatkossakin, jos jätät mökkilatauksen väliin ja käytät ylimääräisen puolituntisen pikalaturilla meno- tai paluumatkalla.

Plugsharesta tai Latauskartasta kannattaa tarkistaa, löytyykö lähikaupan pihasta latauspiste, jolloin jääkaapin täydennysreissulla pääsee täyttämään akkuakin. Suomessa on paljon latauserämaata, jossa pikalaturia ei ole mailla eikä halmeilla. Jotkut fiksut kauppiaat ovat kuitenkin hankkineet pihoihinsa keskinopeita tai hitaita latauspisteitä, joilla on helppo houkutella latausautoilija ostoksille.

Viimeksi eräällä mökkikyläilyreissulla yllätyin, kun paikallisen K-kaupan pihaan oli asennettu Tesla Destination Charger. Tarjolla oli kaksi Type2-latauspistettä Tesloille ja yksi muille sähköautoille. Sen ”ei-Tesloille” tarkoitetun muuten tunnistaa harmaasta kyltistä. Punaisella on merkitty Tesloille tarkoitettu. Tekstissäkin se lukee, mutta väri kertoo nopeammin.

Turvallisia latauksia!