Siestan viettoa ja seikkailuja Espanjassa
Automatkalla Euroopan ympäri -artikkelisarjassa Jenni Kaskimeri jakaa kokemuksiaan ratin takaa kiertäessään yhteensä 25 Manner-Euroopan maata vuoden aikana. Sarjan kahdeksannessa osassa ajetaan Pyreneiden halki kohti maineikasta Aurinkorannikkoa.
Ranskan maaseutumaisemat vaihtuivat Pyreneiden välissä mutkittelevaan hyväkuntoiseen maantiehen ja tasaisin väliajoin tupsahteleviin vuoristokyliin. Kitkarenkaat narskuivat ohuen kuuran ja lumikerroksen peittämällä matkaparkilla, kun päätin jäädä laaksoon nautiskelemaan aurinkoisesta ja raikkaasta illasta. Sain ihastella huippujen taakse laskeutuvaa aurinkoa ylhäisessä yksinäisyydessäni, sillä tälle parkille ei ollut eksynyt muita kohtalotovereita. Olin matkalla kohti Barcelonaa tapaamaan uutta ystävääni, jonka huomaan jättäisin retkeilyautoni joululomani ajaksi.
Vietin ihastuttavat kaksi viikkoa autenttisesta maalaiselämästä nauttien paikallisen veistostaiteilijan opastaessa minua Espanjan ruokakulttuuriin ja tuleviin matkakohteisiini. Vierailimme yhdessä myös Barcelonan jouluhulinaa, arkkitehtuuria ja muodikkaita ihmisiä ihastelemassa. Katalonian hiljalleen kylmenevien joulukuun päivien jälkeen lensin Suomeen perheeni luokse pyhien viettoon.
Palasin Barcelonaan tammikuussa ja herättelin liikkuvan kotini talviunilta. Poikkesin ensitöikseni Tarragonassa tutustumassa kahteen viinitilaan ja alueen monivaiheiseen ja sotaisaan historiaan. Paikallisissa kylissä näkyivät rakennusten korjaamattomaksi jääneet vahingot ja aavemaista vaikutelmaa korostivat sesongin ulkopuolella uinuvat hiljaiset kadut. Täällä ihmiset elivät melko yksinkertaisesti ja ilmeisen huoletonta elämää, sillä ventovierailta irtosi hymy jos toinenkin jokaiselle harvalle vastaantulijalle, eivätkä maailman murheet näyttäneet vaikuttavan liiaksi yleiseen mielialaan.
Ranskan vehreiden maaseutumaisemien jälkeen edessä häämöttivät Pyreneitten lumihuiput.
Sierra Nevadan vuoristokylissä aika tuntui pysähtyneen
Tarkoituksenani oli alun perin viettää muutama päivä aurinkorannikolla, mutta suunnitelmani muuttui tajuttuani, että kaikki leirintäalueet ja matkaparkit olivat täpötäynnä pitkäaikaisia asukkeja sekä talvea paenneita turisteja. Ilmeisesti elinkustannusten nousu oli saanut merkittävän määrän paikallisia suosimaan matkailuvaunuelämää, ja siksi tietyt alueet olivat pullollaan espanjalaisia rekisterikilpiä. Koska en koe miellyttäväksi änkeä tungokseen, päätin jatkaa matkaani kohti Granadaa ja Sierra Nevadan vuoristoa. Ja voi miten onnellinen päätöksestäni olinkaan!
Löysin verkostoni kautta pienessä vuoristokylässä asuvan pariskunnan, jonka luona vietin kerrassaan ihanan viikonlopun kevääseen hiljaa heräilevän luonnonsuojelualueen laidalla. Tämän vierailuni kohokohta oli päivän mittainen hyvinvointiretriitti, jossa vaelsimme viitisentoista kilometriä lampaiden laidunreittejä, kyliä ja vuoristopolkuja pitkin. Ohjelmassa oli verryttelyä, joogaa kastanjapuiden alla ja energisoivaa meditaatiota, jossa paransimme yhteyttämme omaan kehoomme ja lievitimme huoliamme tulevaisuudesta. Ohjaajamme ei puhunut lainkaan englantia, mutta onneksi näppärän käännössovelluksen avulla kävimme sujuvasti keskustelua syväluotaavista aiheista.
Villiyrttejä napostelevien lampaiden laidunreittejä pitkin vaeltaessa oli helppoa laskeutua takaisin yhteyteen oman sisimpänsä kanssa.
Hevoselämyksiä Etelä-Espanjassa
Olen kiitellyt intuitiotani vuolaasti tämän matkani aikana, mutta erityisen palkitsevaa oli löytää hetken mielijohteesta terapiahoitoja tarjoava hevostila Zahorasta. Paikan omistaja pelastaa kurjista oloista kaltoinkohdeltuja hevosia, jotka hän kuntouttaa intiaaneilta opituin hevosmiestaidoin, lempeydellä ja eläintä kunnioittaen. Näin nämä hevoset saavat uuden ja onnellisen elämän, jonka jälkeen ne palauttavat palveluksen ja toimivat terapiaratsuina traumaattisista kokemuksista toipuville ihmisille sekä erityistarpeisille lapsille.
Sovimme, että auttaisin hevostilalla neljä päivää ja vastalahjaksi saisin itsekin kokea hevosten terapeuttisen läsnäolon sekä ratsastusretken valkealla hiekkarannalla. Tämä pitkä viikonloppu oli yksi tähän asti vaikuttavimmista, sillä sain yöpyä hiljaisella tilalla ja herätä aamuisin ruokkimaan vapaasti käyskenteleviä hevosia. Ratsastusretki Faro de Trafalgarille oli pitkäaikaisen unelmani täyttymys, mutta entistä erityisemmäksi kokemuksen teki se, että tällä tilalla hevosia ei ratsasteta lainkaan perinteisiä kuolaimia käyttäen, vaan ne tottelivat herkällä korvalla ratsastajaa ilman painetta suupielissään.
Olen aina haaveillut ratsastavani valkealla hiekkarannalla ja vihdoin toiveeni toteutui Equinsoul-hevostilalla, jossa rescuehevoset toimivat kuntoutuksensa jälkeen terapiaratsuina.
Upea taiteilijakohtaaminen kuvankauniissa Sevillassa
Hevostilalla vietettyjen päivien jälkeen olin itsekin kuin uudestisyntynyt ja valmis tutustumaan myös urbaaneihin maisemiin. Kohteeksi valikoitui monen suosituksen perusteella kuvankaunis Sevilla, josta tosin oli haasteellista löytää paikoitusta matkailuautolle. Lopulta ajoin kaupungin laidalla sijaitsevalle teollisuusalueelle, jossa maailman lämminsydämisin perhe piti pientä matkailuautoparkkia. Tämä alue oli kaikkea muuta kuin kaunis mutta turvallinen ja hyvien kulkuyhteyksien päässä Sevillan keskustasta.
Tutustuin David Noelian galleriaan ja hänen mielettömiin taideteoksiinsa, joissa sielukkaat ihmiskasvot soluttautuvat abstraktiin taiteeseen täynnä symboliikkaa. Davidin valoisa asenne opetti keskittymään hetkessä elämiseen ja luovuuden ruokkimiseen ilman itsekritiikkiä.
Toinen hieno kohtaaminen oli Kanadasta Sevillaan muuttaneen Marisan kanssa. Hän kävelytti minua pitkin tunnelmallisia katuja ja pikkupuoteja. Pelkäsin ihan turhaan ydinkaupunkiin astumista, sillä Sevilla oli juuri sopivan kokoinen ja ihanan rento tunnelmaltaan tällaiselle maatiaiselle, joka normaalisti kiertää suuret keskittymät kaukaa. Seuraavalla kerralla varaan itselleni hotellin muutamaksi päiväksi, jotta voin rauhassa koluta tämän ihanan kaupungin läpikotaisin!
David Noalia uskoo taiteen olevan keino todellisen läsnäolon oppimiseen. Hänen taiteensa on intuitiivista ja sisältää paljon kätkettyä symboliikkaa.