Taloyhtiöille tukea latauspisteiden rakentamiseen

Sähköautoilu on puhuttanut jo vuosia ja nyt kun automallien valikoima on monipuolistunut ja kasvanut ja autoverokin poistettu (ainakin toistaiseksi), on sähköautojen määrä kääntynyt nopeaan kasvuun. Sillä on seurauksensa. Yksi niistä on tarve latausinfralle. Taloyhtiöt ovat tässä avainasemassa, joten niitä on patisteltu latauspisteiden asentamiseen lainsäädännöllä ja rahatuella.

Ara hallinnoi ja jakaa tukirahoja, joita on osoitettu taloyhtiöille latausinfran rakentamiseen loppuvuodesta 2018 lähtien. Huhtikuun alkuun 2022 mennessä avustuksia on kaikkiaan myönnetty 23,5 miljoonaa euroa lähes 1700 hakijalle. Hallituksen kehysriihi osoitti huhtikuussa 2022 lisää varoja energiahankkeisiin, joista yksi on latausinfra, mikä varmasti lisää taloyhtiöiden innokkuutta ryhtyä toimeen.

Monilla pihoilla ja parkkipaikoilla on parhaat päivänsä nähneet lämmitystolpat, joista on monenlaista päänsärkyä taloyhtiössä. Niiden avaimia on hukassa, laskutusperusteista kiistellään ja kunnossapitobudjettia pihistetään viimeiseen asti. Olen ajatellut, että uusintaan löytyisi puhtia, kun tarjolla on rahallista tukea, jos niistä tekee lataukseen sopivia.

En tiedä, onko yksikään taloyhtiö päättänyt käyttää latausta keinona uusia lämpötolppansa, mutta olisihan se fiksua. Siitä päätellen, että tukirahaa on alun tahmeuden jälkeen käytetty, taloyhtiöt ovat kuitenkin innostuneet aiheesta. Sähköautojen myynnin kasvu lienee kuitenkin ollut se avainmotivaattori.

Keväällä 2021 Suomessa tuli voimaan laki sähköautojen latauspistevalmiuden asentamisesta rakennuksiin. Tosiasiallisesti se tarkoittaa asuinrakennusten kohdalla vain putkituksen rakentamista, ei mitään muuta.

Velvoite koskee uudisrakennuksia ja rakennuksia, joissa tulee laajamittaisia korjauksia. Laajamittaisen korjauksen määritelmä ja laskentatapa tekee sen, että putkituksen rakentamisvelvoite ei synny kovin helposti. Ympäristöministeriö tarjoaa laskurin, jolla voi laskea, milloin raja rikkoutuu. Edes perinteinen linjasaneeraus (tuttavallisemmin putkiremontti) yhdessä sähkö- ja lämmitysjärjestelmien uusimisen kanssa ei riitä vaadittuun 25% arvoon rakennuksen arvosta, jotta velvoite syntyisi.

Mutta siis latauspisteiden rakentamiseen taloyhtiöitä ei ole velvoitettu. Tämän lainsäädännön vetoapu lienee näin ollen melko vähäinen latausinfran laajentamiseen.

Tosiasiallisesti latausrakentamiseen taitaa houkutella paremmin porkkanat kuin kepit eli avustusraha ja osakkaiden tarve ladata autojaan sekä myös halu parantaa asuntojen arvoa. Sähköautojen yleistyessä asunnonvaihdossa latausmahdollisuus on jo tärkeä.

Taloyhtiöt ovat erilaisia.  Joissakin autopaikat ovat yhtiön hallussa ja niitä vain vuokrataan halukkaille, joissakin ne on myyty osakekirjoilla osakkaille. Avustusta on siis tarjolla taloyhtiölle, ei yksittäiselle osakkaalle, mutta rakentaminen saa kohdistua myös osakkaiden omistamille paikoille. Tällöin taloyhtiö hakee avustuksen, vastaa hankkeesta ja tekee laskut osakkaille. Taloyhtiön pitää myös omistaa kaikki eli osakas ei voi ottaa latauslaitetta tai kulutusmittaria mukaansa lähtiessään.

Avustusta voi saada seuraaviin asioihin:

• tarvekartoitus
• hankesuunnittelu
• sähköpääkeskukseen tarvittavat muutostyöt
• sähköliittymän tyypin muutos
• putkitukset ja kaapeloinnit
  • niihin liittyvät tavanomaiset maanrakennustyöt
• latauslaitteet vain, jos ne ovat tuen saajan omistuksessa.

Vaikka lista kuulostaa suhteellisen selvältä ja yksinkertaiselta, voi siinä syntyä käytännön pulmia tulkinnassa. Itse keskustelin aiheesta isännöitsijän kanssa, joka oli sitä mieltä, että osakkaan autopaikalle tehtävä kaapelointityö ei voi kuulua tuen piiriin. Mutta kyllä se voi, koska se on olennainen osa taloyhtiön infraa, jää taloyhtiön omistukseen eikä ole sieltä irrotettavissa osakkaalle.

Latauslaitteisiinkin saa tukea, jos yhtiö omistaa ne. Osakaspaikkojen tilanteessa kannattaa tehdä niin, että laitteet omistaa taloyhtiö, mutta laitteiden kunnossapitovastuu siirretään osakkaalle. Näin saadaan hyödynnettyä tuki, mutta ei synnytetä taloyhtiölle korjaustaakkaa, josta joutuisivat vastaamaan myös sellaiset, joille kulut eivät kuulu.

Jos taas yhtiö omistaa paikat ja vain vuokraa niitä, latausinfra latauslaitteita myöten kuuluu taloyhtiölle ja se vastaa myös niiden kunnossapidosta. Tässä tapauksessa kyseessä on taloyhtiön investointi, jolle se saa vastineeksi vuokratuloa. Näin ollen tulot ja menot osuvat myös niihin osakkaisiin, jotka eivät tarvitse autopaikkoja. Näissä tilanteissa lienee edessä enemmän keskustelua taloyhtiössä siitä, tarvitaanko moisia ja kannattaako. Pääkaupunkiseudun taloyhtiöissä se keskustelu lienee jo melko nopea, sillä paine latauspisteiden rakentamiseen on merkittävä.

Tuen määrä on 35% hankkeen kuluista, enintään kuitenkin 90 000 euroa. Tuen määrä lasketaan hankearvion mukaan, joten jos se ylittyy, tukea ei voi saada ylityksen osuudesta. Tuki haetaan etukäteen ja se maksetaan yhdessä erässä jälkikäteen. Tukea ei voi saada hankkeeseen, joka on jo tehty. Uutena juttuna huomasin, että latauspistekohtainen kulu voi olla enintään 4 000 euroa. Tällaista ei mielestäni ole ollut aikaisempina vuosina.

Latauspisteitä täytyy asentaa vähintään viisi ja avustusta voi hakea ympäri vuoden. Joskus tukirahat ovat loppuneet, mutta nyt on lisävaroja osoitettu, joten ehkä ei lopu kesken 2022–2023. Tuen ehdot ovat eläneet vuosien saatossa ja se on synnyttänyt myös epävarmuutta siitä, milloin kannattaa hakea.

Tuen ongelma tietysti on, että se lisää kysyntää ja nostaa hintoja, joten se on joskus sellaista oman hännän jahtaamista. Mutta jos jää odottelemaan parempia aikoja, niitä ei välttämättä tule, joten kannattaa hakea nyt, kun rahaa on tarjolla.

Jos olet ostanut asunnon uudisrakennuksesta, jota vielä rakennetaan, uutiset on vähän huonompia. Keskeneräinen uudisrakennus ei voi saada tukea latausinfran rakentamiseen. Tällöin kyseessä olisi kielletty yritystuki rakennuttajalle.

Tukea voinee saada vasta, kun talo on valmis ja hallinnon siirto tapahtunut pois rakennuttajalta. Olettaisin kuitenkin, että uudisrakennuksiin on jo budjetoitu nämä valmiiksi, jotta ostaja pääsee valmiiseen pöytään. Uudisrakennuksen kuluissa latausinfran laittaminen on marginaalikustannus niin ajan, rahan kuin vaivan osalta. Mutta kuten tuossa toisaalla jo kerroin, pakollista on vain putkituksen tekeminen. Joten jos rakennuttaja on tuuminut, ettei maksa vaivaa tehdä rakennusvaiheessa, tämä hanke on taloyhtiöllä edessä valmistumisen jälkeen.

Vuosien varrella taloyhtiöissä on saatu tukea erilaisilla ehdoilla tai ei välttämättä lainkaan, joten se voi synnyttää tilanteita, joissa osakkaat joutuvat erilaisen tilanteen eteen. Autopaikkansa omistaneet eivät alussa voineet saada tukea oikein mitenkään ja jotkut taloyhtiöt tekivät asennuksia ennen kuin tukea oli edes olemassa.

Näissä voi syntyä päätöksenteon hetkiä, jotka ovat hallituksille vaikeita. Pitääkö myöhemmin latauspisteensä hankkivilta osakkailta estää mahdollisuus saada tukea latauspisteeseen, kun aiemmatkaan eivät ole sitä saaneet? Miten hallitaan tilannetta, jossa osa omistaa latauslaitteensa ja osa ei?  Jos isännöitsijältä kysyy, tehokkuuden vaatimus yleensä ohjaa keskustelua. Se tarkoittaa minimimäärää vaivaa. Hallituksetkin vaihtuvat eikä vapaa-aikanaan taloyhtiön asioita hoitavaa ehkä kiinnosta hallita taulukkoa, jossa on listattu, mikä laite kuuluu kenellekin ja saako osakas X ottaa latauslaitteen mukaansa pois muuttaessaan ja osakas Y ei.

Olen itse joutunut tällaista asiaa miettimään eikä minulla ole antaa oikeaa vastausta. Lähtökohtaisesti ajattelen, että on hullua jättää tukea hakematta vain siksi, että sitä ei voinut saada muutama vuosi sitten. Toisaalta tiedän myös, miten vaikeaa on hallita, tallentaa ja siirtää eteenpäin erityisjuttuja ja poikkeamia taloyhtiöissä. Kaikesta digitalisaatiosta huolimatta tiedon järjestäminen ja sen löytäminen on haastavaa.

Lueskelin yhtä lehtijuttua, jossa osakkaalle tuleva kustannus latauspisteestä ja latausinfran rakentamisesta oli 2 700 euroa, ja siitä summasta latauslaitteen osuus oli 1 700 euroa. Kokonaiskustannuksesta 35% tuen osuus olisi 945 euroa, ja osakkaalle jäisi maksettavaksi 1 755 euroa. Jos tukea ei saisi latauslaitteesta, tuen osuus olisi vain 350 euroa, ja osakkaalle jäisi maksettavaksi 2 350 euroa. Onhan siinä eroa. Mikä on se vaivan määrä, mitä voi kohtuudella hallitukselta ja isännöitsijältä odottaa, kas siinä pulma.

Mutta ei pidä jäädä pulmiin solmuun. Isännöitsijöissä on eroja: jotkut hoitavat näitä suvereenisti, joitakin joutuu enemmän opastamaan ja pitämään kädestä. Isompikin kustannus kannattaa maksaa, koska se parantaa oman asunnon arvoa ja helpottaa myyntiä, jos ja kun asunnonvaihto tulee eteen.

Lisää ARA:n avustuksista löydät ARA:n sivuilta. Tarkista tuen ehdot täältä.