Ajoneuvon vieminen ulkomaille – turistiauto-oikeus

1) EU-maat

EU-maita sitoo ns. ”Muuttoautodirektiivi”, eli direktiivi luonnollisten henkilöiden henkilökohtaisen omaisuuden lopullisessa maahantuonnissa sovellettavista verovapauksista, 83/183/ETY. Direktiivistä on olemassa uudempi koosteversio, eli kodifioitu toisinto, johon on koottu yhteen olemassa olevat säännökset. Kodifioidun direktiivin numero on 2009/55/EY.

Määräävää on se, mikä maa katsotaan pysyväksi asuinpaikaksi. Väliaikaista maahantuontia koskevan direktiivin 83/182/ETY mukaan pysyvä asuinpaikka on paikka, jossa henkilö asuu pysyvästi, eli vähintään 185 päivää kalenterivuodessa. Opiskelu yliopistossa tai koulussa ei muuta pysyvää asuinpaikkaa. Tästäkin direktiivistä on muutettu, konsolidoitu versio päiväyksellä 1.7.2013. Yhteenveto direktiivistä.

Yleisperiaate on, että jäsenvaltion kansalaisen on yleensä rekisteröitävä moottoriajoneuvonsa ja maksettava ajoneuvosta verot siinä maassa, jossa on hänen vakinainen asuinpaikkansa.

Jos autoa käytetään toisessa jäsenmaassa pidempään kuin maan määräykset sallivat, eikä määräaikaan mennessä ole mahdollista hakea pidennystä, pitää ajoneuvo rekisteröidä siinä maassa, jossa sitä käytetään.

Arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY määrittelee uuden moottoriajoneuvon: ajoneuvo on alle kuusi kuukautta vanha ja sillä on ajettu vähemmän kuin 6000 kilometriä. Arvonlisävero pitää maksaa siinä maassa, jossa ajoneuvo rekisteröidään.

Ajoneuvon väliaikainen käyttö toisessa EU-maassa

Jäsenvaltion kansalainen voi käyttää asuinmaassaan rekisteröityä ajoneuvoa tilapäisesti toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä hänen vakituinen asuinpaikkansa on, joutumatta suorittamaan ajoneuvosta veroja toiseen jäsenvaltioon. Direktiivin mukaisena verosta vapautuksen edellytyksenä on, että ajoneuvoa käytetään toisessa jäsenvaltiossa enintään kuusi (6) kuukautta (yhtäjaksoisesti tai yhteenlaskettuna) kahdentoista kuukauden ajanjakson aikana. Tanskassakin on nykyään voimassa sääntö, jonka mukaan alle 185 vuorokautta (yhtäjaksoisesti tai useista jaksoista yhteenlaskettuna) 12 kuukauden ajanjakson aikana turistina maassa vieraileva henkilö saa ajaa ulkomaisilla kilvillä eikä Tanskan rekisteröintiveroa tarvitse maksaa. Ennen Tanskassa sai olla turistina ajoneuvon kanssa 12 kuukautta.

Kun kulkuneuvoa käytetään tilapäisesti toisessa maassa, sitä ei periaatteessa saa luovuttaa, vuokrata eikä lainata tämän jäsenvaltion asukkaalle.

Ajoneuvon väliaikainen autoveroton käyttö Suomessa

Suomessa asuva henkilö ei yleensä saa käyttää Suomessa autoverotettavaa ajoneuvoa, jos siitä ei ole maksettu autoveroa. Autoverotettavia ajoneuvoja ovat henkilöautot, pakettiautot, sellaiset linja-autot, joiden oma massa on alle 1 875 kg, moottoripyörät (L3e- ja L4e-luokat) sekä muut L-luokkaan luettavat ajoneuvot.

Turistin tai muun väliaikaisesti verotonta ajoneuvoa käyttävän henkilön on valvontatilanteessa osoitettava asiakirjoin, että hänellä on perusteet ajoneuvon käytön väliaikaiselle verottomuudelle.

Ns. turistiajoneuvoa voivat käyttää sen tuojan lisäksi hänen ulkomailla vakituisesti asuvat perheenjäsenensä (aviopuoliso tai naimattomat lapset) ja muutkin sellaiset henkilöt, jotka itse ovat siinä asemassa, että he olisivat voineet tuoda ulkomailta ajoneuvon väliaikaista käyttöä varten.

Veroton käyttö päättyy, jos ajoneuvo myydään, vuokrataan tai muutoin luovutetaan muuhun kuin verottomaksi säädettyyn käyttöön taikka käytettäväksi muulle kuin sellaiselle henkilölle, jolla on autoverolaissa säädetty oikeus ajoneuvon verottomaan käyttöön.

Muutama poikkeus yleissäännöstä on. Jos henkilö asuu vakituisesti Suomessa ja tuo Suomeen ajoneuvon toisesta Eta-maasta, voi henkilö (ja samassa taloudessa asuva aviopuoliso tai lapset) käyttää ajoneuvoa verottomasti Suomessa yhtäjaksoisesti enintään 14 päivän ajan kerran kalenterivuodessa.
Eräissä muissakin tilanteissa voi Suomessa vakinaisesti asuva henkilö käyttää ulkomailla rekisteröityä ajoneuvoa (esimerkiksi työsuhde- tai yritysauto, autokilpailut) väliaikaisesti verotta. Osa näistä tilanteista edellyttää, että verottomasta käytöstä tehdään verohallinnolle ilmoitus.

Lisätietoa Verohallinnon sivuilta.

 

2) EU:n ulkopuoliset maat

Yhdistyneet Kansakunnat on koordinoinut tieliikennettä ja ajoneuvojen maahantuontia koskevia sopimuksia. Esimerkiksi ”Yksityiskäyttöisten kansainvälisessä liikenteessä olevien maantiekulkuneuvojen verottamista koskeva yleissopimus”, joka on vuodelta 1956. Sopimuksen on ratifioinut iso joukko YK:n jäsenmaita. Tämän sopimuksen mukaan ”Jonkin sopimuspuolen alueella rekisteröidyt ajoneuvot, ja siellä rekisteröimisvelvollisuudesta vapautetut ajoneuvot ovat, kun ne yksityiskäyttöä varten tilapäisesti tuodaan toisen sopimuspuolen alueelle, vapautetut tämän sopimuspuolen alueella ajoneuvojen liikennöimisestä tai hallinnasta kannettavista veroista ja maksuista. Tämä vapautus ei koske tie- ja siltamaksuja eikä kulutusveroja ja -maksuja.” Sopimuksen perusteella verottomuus sallitaan enintään 12 kuukauden ajaksi.

Toinen vanha YK:n aikaansaama sopimus on ”Yksityisten ajoneuvojen väliaikaista maahantuontia koskeva tulliyleissopimus” (Customs Convention on the Temporary Importation of Private Road Vehicles), joka on laadittu New Yorkissa 1954 ja jonka esimerkiksi Suomi on ratifioinut vuonna 1956.
Tämän sopimuksen mukaan: ” Jokaisen sopimusvaltion on sallittava alueensa ulkopuolella säännöllisesti asuville henkilöille kuuluvien ajoneuvojen maahantuonti tuontimaksuitta ja -veroitta sekä tuontikielloitta tai -rajoituksitta, mikäli ne viedään jälleen maasta, ja muilla tässä yleissopimuksessa mainituilla ehdoilla, edellyttäen että nämä ajoneuvot tuodaan maahan ja omistajat tai muut sen alueen ulkopuolella säännöllisesti asuvat henkilöt käyttävät niitä yksityisesti väliaikaisen vierailun yhteydessä”.

3) Turistiauto-oikeuden määräajat Euroopan maissa

 Turistiauto-oikeus tarkoittaa siis sitä, että maassa ollaan matkailijan asemassa, jolloin kyse ei ole pysyvästä asuinpaikasta, vaan tilapäisestä oleskelusta. Ajoneuvoa ei tällöin tullata, eikä rekisteröidä kohdemaahan eikä siitä makseta kohdemaan mahdollisia tulleja eikä veroja.

Henkilö, jolla on pysyvä asuinpaikka Suomessa, saa olla Euroopan maissa turistina oman pysyvästi Suomessa rekisteröidyn ajoneuvonsa kanssa seuraavasti.

(Tiedot perustuvat FIA:n tiedostoihin eikä Autoliitto vastaa tietojen oikeellisuudesta. Tarkempia tietoja turistiauton verovapaan käytön edellytyksistä voi tiedustella kunkin maan tulli- tai veroviranomaisilta.)

4) Vienti- tai muut tilapäiset rekisterikilvet

 Vienti- tai muilla tilapäiskilvillä varustetut autot eivät sisälly kansainvälisiin tieliikennesopimuksiin, joten niitä koskevat määräykset saa jokainen valtio määritellä itse. Ajoneuvojen rekisteröinnistä ei ole olemassa EU:n laajuista lainsäädäntöä.

EU:n komissio on antanut tulkitsevan tiedonannon vuonna 2007 (2007/C 68/04). Tiedonannon mukaan moottoriajoneuvo on aiemmin rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa, jos sille on myönnetty viranomaisen lupa, joka oikeuttaa ottamaan ajoneuvon käyttöön liikenteessä ja josta ajoneuvo tunnistetaan ja jossa sille annetaan rekisteröintinumero. Tiedonanto koskee myös moottoriajoneuvoja, jotka on rekisteröity tilapäisesti tai lyhytaikaisesti tai joille on annettu erityinen elinkeinonharjoittajille suunnattu rekisteröinti.

Jäsenvaltiot voivat tiedonannon mukaan antaa väliaikaisen rekisteröintitodistuksen, joka ei poikkea tai poikkeaa vain hieman direktiivissä 1999/37/EY vahvistetusta mallista, jolloin jäsenvaltioiden on tunnustettava jonkin jäsenvaltion antama väliaikainen rekisteröintitodistus. Väliaikainen rekisteröintitodistus voi poiketa direktiivissä 1999/37/EY vahvistetusta mallista myös merkittävästi. Jäsenvaltioiden on periaatteessa tunnustettava kyseinen todistus. Rekisteröintitodistusdirektiivi uudistettuna: 2006/103/EY.

Väliaikaisilla rekisterikilvillä ja todistuksella varustetun ajoneuvon vapaa kulku voidaan estää vain liikenneturvallisuussyistä (esim. kuljettajan ajokunto, paikallisten liikennesääntöjen noudattaminen tai ajoneuvon kunto), tai jos ajoneuvoa on syytä epäillä varastetuksi taikka jos valvontaviranomaisilla on perusteltu syy epäillä todistuksen pätevyyttä.

Koska rekisteröinneistä ei ole EU:ta sitovaa yhteistä lainsäädäntöä, on kiistakysymyksiä viety vuosien mittaan monta kertaa EU:n tuomioistuimeen. Jokaisesta kansallisten viranomaisten päätöksestä, joka koskee moottoriajoneuvon tyyppihyväksynnän tai rekisteröinnin epäämistä, on ilmoitettava asianomaiselle. Lisäksi voi kääntyä suoraan Euroopan komission puoleen ja tehdä valituksen jäsenvaltiosta.
Vuoden 2007 EU:n tulkitseva tiedonanto direktiiviviitteineen sekä muutoksenhakuohjeineen.