Isoja päätöksiä väärillä tiedoilla

Espoon metrosta tuli kallis ja sen valmistumisaikataulu petti pahasti. Hinnan tästä kaikesta maksavat matkustajat matkalipuissa sekä valtion ja kuntien veronmaksajat. Samalla tyylillä rakennettiin Kehärata pääkaupunkiseudulle.

Näyttää siltä, että julkisen liikenteen hankkeet sysätään säännönmukaisesti liikkeelle väärillä tiedoilla, jonka jälkeen niitä ei voi enää peruuttaa. Vähätellään rakentamis- sekä ylläpitokustannuksia ja liioitellaan matkustajamääriä ja saatavia hyötyjä. Eletään kuin Suomi olisi vieläkin 2000-luvun alun taloudellisessa kukoistuksessaan. Raha ei tässä menossa ole esteenä.

Kukaan päättäjistä ei tunnu olevan oikeasti kiinnostunut hankkeiden järkevyydestä tai kustannusarvioista, koska sulkien kerääminen omaan hattuun kaikesta kivasta ja uudesta on niin mukavaa. Ontuvia ovat selitykset siitä, että projektia karsittiin rakennusaikana, muuten se olisi tullut vielä kalliimmaksi. Tai että tilatuilla lisätöillä kustannukset nousivat, mutta saatiin alkuperäistä suunnitelmaa parempaa.

Sama ongelma koskee julkisen sektorin IT-hankkeita. Vakiovarusteina näissä näyttäisi olevan huono kilpailutus ja johtaminen sekä ammattitaidottomuus ja välinpitämättömyys. Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin potilasjärjestelmä Apotin kustannukset ovat kohta kaksinkertaiset alkuperäiseen 350 miljoonan euron hintaan nähden, eikä kukaan tiedä lopullista veronmaksajille tulevaa hintaa.

Kaiken tämän jälkeen ei voi kuin olla tyytyväinen siitä, että Jorma Ollilan työryhmän esittämä huikean kallis satelliittiseurantainen tiemaksujärjestelmä kaatui, kun päättäjät lopulta tulivat järkiinsä ja analysoivat viileästi hankeen riskit ja oletetut hyödyt.

Nyt päättäjien on syytä olla jälleen hereillä, kun ideoita ja alustavia hankesuunnitelmia ollaan esittämässä Tallinnan tunnelista, pikaraitioteistä, Jäämeren radasta sekä liikenneväylien yhtiöittämisestä. Viimeksi mainittu suunnitelma johtaisi valtion liikenneverkkoyhtiö Live Oyj:n perustamiseen, jonka jälkeen teiden ja muiden väylien käytöstä alettaisiin periä maksuja.

Live Oyj:tä on verrattu valtion lentokenttäyhtiöön Finavia Oyj:hin. Hyvä kysymys on, haluammeko, että tiestöä hallinnoidaan ja sen kohtalosta päätetään yhtiössä, joka toimii kuten skandaaliyhtiö Finavia. Mitä on tapahtunut maakuntien lentokentille Finavian hoidossa? Monesta on luovuttu tai niiden lakkauttamista harkitaan. Mitä tapahtuisi maakuntien kantateille ja alemmalle tieverkostolle Liven hoidossa?

Väylien yhtiöittäminen olisi suuri ratkaisu ja valtava muutos aikaisempaan. Päättäjille ja myös kansalaisille tulee antaa riittävästi aikaa sekä oikeaa konkreettista tietoa asian arviointiin ja mielipiteen muodostamiseen siitä. Suunnitelman ehdotettu liikkeellelähtö jo vuoden 2018 alussa ei tue näitä tavoitteita.