Mikä tie korjataan seuraavaksi? | Autoliitto

Olet täällä

Mikä tie korjataan seuraavaksi?

Luulot pois autoilusta Anttila ja Syrjö
26.04.2022

Luulot pois autoilusta -podcastin viidennessä jaksossa keskustellaan Suomen tieverkoston kunnosta ja korjausvelasta, kun Elina Koivumäki saa vieraakseen Virpi Anttilan ja Paavo Syrjön. Olemme kokeneet poikkeuksellisten sääolosuhteiden talven ja teiden kunto on puhuttanut runsaasti. Miten tiet saadaan kuntoon?

Suomen tieverkoston yhteismitta on lähes 500 000 kilometriä ja tiet ovat rakennettu erilaisista kiviaineksista ja asfaltista.

”Tieverkosto koostuu valtion, kuntien ja yksityisten vastuulla olevista tieosuuksista. Maantieverkosta, joka on noin 78 000 kilometriä, vastaavat Väylävirasto ja yhdeksän ELY-keskusta. Katuverkoista vastaavat kaupungit ja kunnat”, kertoo Virpi Anttila, Väyläviraston Väylänpito-toimialan johtaja.

Yksityisteitä puolestaan ovat erilaiset metsätiet, joista esimerkkinä mökkitiet. Tällöin yksityiset omistajat ovat vastuussa kunnossapidosta, kuten talviaurauksen hoitamisesta.
Väylävirasto saa vuosittain eduskunnan päättämän valtion budjetin ja tämä budjetti jaetaan tienpitoon tienverkon ja sen liikennemäärän perusteella. Kun luokitus on tehty, alueelliset ELY-keskukset tilaavat urakoitsijoilta tienpidon. Ylläpito ja teiden kehittäminen siis pohjautuvat valtion vuosittaisiin budjetoimiin rahoitusmääriin.

Infra ry:n toimitusjohtaja Paavo Syrjö kertoo, että digiloikka näkyy tälläkin alalla tiedonkeruussa. Digitalisuus on mennyt eteenpäin ja esimerkiksi auroissa on tieto siitä, missä kuljetaan mihinkin aikaan. Anttila on samoilla linjoilla ja lisää, että kerran vuodessa tieverkkoa mitataan kattavasti lasereilla ja konemittauksilla. 

”Lisäksi tiestöllä liikkuvat autot keräävät meille dataa. Myös tienkäyttäjiltä saadaan vuosittain lähes 100 000 palautesoittoa tehdyistä havainnoista. Tätä tapahtuu etenkin keväisin, kun esimerkiksi päällysteen vauriot syntyvät hyvinkin nopeasti. Tienkäyttäjien palautteet auttavat meitä kohdentamaan korjaustoimenpiteitä”, Anttila kuvailee.

Kertyneen tiedon avulla tiedetään, mitkä tiet tarvitsevat kunnostusta. Sen jälkeen on päätettävä, minne rajalliset resurssit ohjataan ja missä järjestyksessä se tapahtuu. Syrjö kertoo, että Suomi on jaettu kolmeen tieverkkoon: vähäliikenteiseen, keskivilkkaaseen ja vilkkaaseen.

”Mitä vilkkaampi tie, sitä enemmän hoitotoimenpiteitä ohjataan. Asia toimii myös päinvastoin, eli jos kyseessä on vähäliikenteinen tie, toimenpiteiden aloittaminen on hitaampaa”, sanoo Syrjö.

Korjausvelka on kasvussa

Teiden korjausvelka on ollut kasvussa. Samalla Suomeen on tullut uutena 12-vuotinen liikennejärjestelmäsuunnitelma. Sen tavoitteena on liikennejärjestelmän kokonaiskehittäminen pitkäjänteisesti.

”On haaste, jos katsomme vain paria vuotta eteenpäin. Siksi Liikenne12-suunnitelmassa haluttiin lähteä siihen, että katsomme vuoteen 2032 ja mietimme, mikä olisi riittävä rahoitustaso esimerkiksiperusväylänpidossa”, Anttila listaa.

Syrjö kuitenkin kertoo, että valitettavasti viime ja tämän vuoden kehysriihessä on tehty leikkauksia budjettiin. Tämä on ollut ikään kuin maton vetämistä jalkojen alta, sillä samaan aikaan työ- ja materiaalikustannukset ovat kasvaneet. 

”Ei siis olla pystytty ylläpitämään rahoitustasoa, jolla korjausvelka kääntyisi laskuun”, Syrjö kiteyttää.

Maanteiden korjausvelan taittaminen vaatisi noin 1,4 miljardin euron vuosittaista rahoitusta, johon lisättäisiin vuosittainen indeksikorotus. Tämä tarkoittaisi noin 4000 kilometrin vuosittaista ylläpitoa, mutta tänä vuonna jäämme reiluun 2000 kilometrin kunnossapitoon.

Kuuntele Luulot pois -autoilusta podcastit täältä

Jaa muillekin