Aiheetonta kritiikkiä

Ajokorttilainsäädäntöä uudistettiin kaksi vuotta sitten. Uudistuksen myötä pakollinen opetus väheni ja opetusmenetelmät muuttuivat. Pakollisen opetuksen väheneminen noudatteli yleistä koulutuspedagogiikan linjaa, jossa oppimistavat ja opetusmäärät vaihtelevat eri oppilaiden kohdalla, tutkinnon mitatessa oppilaan osaamisen tason. Tämä järjestelmä mahdollistaa sen, että opetuksesta aiheutuneet kustannukset kohdistuvat niihin, joiden osaaminen ei ole hyväksyttävällä tasolla. Vanha järjestelmä, jossa kaikille määrättiin sama annos samaa lääkettä vaivasta huolimatta, oli aikansa elänyt.

Uusi järjestelmä on saanut kritiikkiä erityisesti siitä, että se ei kykene antamaan ammattimaista asennekasvatusta nuorille kuljettajille. Tässä keskustelussa erityisesti autokouluala on vaatinut pakollisen opetuksen lisäämistä.

Ajatus siitä, että ammattiopettaja osaisi poimia asennevikaiset nuoret ja muuttaa asenteita muutamalla ajotunnilla on kaunis, mutta toimimaton. Osalla meistä on valitettavasti kaikki elämän säännöt hukassa ja vastuu kateissa monen vuoden kasvatuksesta ja koulutuksesta huolimatta. Näiden asenteiden korjaaminen ajokortti-iässä on todennäköisesti myöhäistä. Elämässään törppöä tuskin saa liikenteessä kunnolliseksi, koulutetaanpa häntä kuinka paljon tahansa.

Toinen kritiikin kohde on ollut simulaattoriopetus. Simulaattoria pidetään koneena, joka ei pysty antamaan ajotuntumaa oikealla tavalla. Simulaattoriharjoittelu ei tietenkään vastaa oikeaa ajamista, mutta siinä pystytään kertamaan nopeasti monenlaisia liikennetilanteita ja opetuksen saatavuus on hyvä. Lisäksi simulaattoriharjoittelussa voidaan käyttää erilaisia olosuhteita. Simulaattorit myös kehittyvät nopeasti ja ovat kustannuksiltaan kilpailukykyisiä. Simulaattorissa tekee helposti kaikki tarvittavat harjoitteet ja laite arvioi sekä antaa palautetta samalla tavalla. Simulaattoreilla opetellaan lentämään liikelentokoneita ja kuljettamaan metsäkoneita sekä rahtialuksia. Luulisi, että se soveltuu myös auton ajamisen opetukseen.

Opetuslupaopetuksen suosio on noussut viime vuosina merkittävästi. Myös tätä opetustapaa on arvosteltu ammattitaidottomuudesta erityisesti autokoulualan edunvalvojien toimesta. Tulokset puhuvat puolestaan, opetuslupaoppilaat pärjäävät muita paremmin nykyisissä uudistetuissa teoria- ja ajokokeissa.

Opetusta on vaadittu lisättäväksi myös erityisesti siksi, että alle 18-vuotiaana kortin saaneiden osuus liikenneturvallisuuden vaarantamisissa ja onnettomuuksissa on noussut selvästi. Tämä varmasti pitää paikkansa ja syynä lienee se, että määräysten helpottumisen vuoksi henkilöautoa ajamaan oikeuttavien ajokortillisten alle 18-vuotiaiden määrä on noussut lähes nollasta moninkertaiseksi viimeisen kahden vuoden aikana.

Erinomainen asia on, että nyt liikenne- ja viestintäministeriö on nyt antanut Traficomille tehtäväksi laatia selvitys ajokorttilainsäädännön muutoksen vaikutuksista. Selvitys tehdään useammassa osassa seuraavien kahden vuoden aikana. Oikeiden tulosten saaminen muutoksen liikenneturvallisuusvaikutuksista edellyttää riittävän pitkää tarkastelujaksoa ja siinä mielessä tutkimus on ehkä alkamassa melko nopealla aikataululla muutoksen voimaantulon jälkeen.

Keskeinen edellytys luotettavalle selvitykselle on myös, että Tarficom ottaa hankkeeseen tutkimuskumppaneiksi vain sellaisia riippumattomia tahoja, jotka eivät ole saaneet aikaisemmin rahoitusta alalla toimivilta yrityksiltä tai muilta vastaavilta lähipiirin tahoilta. Vuonna 2014 voimaan tulleessa edellisessä ajokorttiuudistuksessa tämä unohtui ja seurauksena oli pakollisen opetuksen merkittävä lisääminen ja yksi Euroopan unionin kalleimmista ajokorteista.