Ajokortti opetusluvalla – enemmän opetusta ja valmiimpia kuljettajia

Monessa perheessä, joissa on ajokortti-ikää lähestyviä nuoria, pohditaan ajokortin hankkimista opetusluvalla autokoulun sijaan. Opetuslupaopetus järkevästi toteutettuna onkin erittäin hyvä vaihtoehto ajokortin hankintaan. Tätä puoltavat myös Traficomin ylläpitämät tilastot: B-luokan ajokokeen läpäisi viime vuonna ensimmäisellä kerralla 62 % opetusluvalla opetuksen saaneista. Autokoulussa opetuksen saaneilla vastaava läpimenoprosentti oli 52. Yksi opetuslupaopetuksen keskeisistä vahvuuksista on, että ajo-opetusta on mahdollista saada varsin kustannustehokkaasti hyvinkin paljon.

Perusteellisen ajo-opetuksen myötä karttuvien taitojen lisäksi opetuslupaoppilaat oppivat hyvin myös liikennesäännöt ja muut teoriaopetuksessa läpi käytävät asiat. B-luokan teoriakokeen nimittäin läpäisi viime vuonna ensimmäisellä kerralla 88 % opetusluvalla opetetuista oppilaista. Autokouluoppilaiden kohdalla vastaava läpimenoprosentti oli 72.

Tilastot kertovat vahvasti siitä, että opetuslupaopetus tarjoaa hyvät valmiudet liikenteessä liikkumiseen. Se, miten opetuslupaopettajat nämä valmiudet oppilaalleen antavat, vaihtelee varmasti kuitenkin paljon. Autoliiton jäsenille veloitukseton Autoliiton Ajokoulu -verkko-oppimisympäristö on erinomainen apu sekä teoria- että ajo-opetuksen tueksi.

Opetuslupaopetuksen etuja

Opetuslupaopetuksen voi aloittaa oppilaan täytettyä 16 vuotta, kunhan opettajalle on myönnetty opetuslupa, oppilas on suorittanut EAS-koulutuksen (ensimmäisen ajokortin suorittajan koulutus) autokoulussa (ellei hänellä ole aiempaa ajokorttia) ja opetusauto on varusteltu asianmukaisesti.

”Jos oppilaalle myönnetään ikäpoikkeuslupa, jää näin ollen harjoitteluun aikaa vuosi – ilman ikäpoikkeuslupaa kaksi. Tuossa ajassa ehtii kustannustehokkaasti harjoitella kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina, hyvin vaihtelevissa liikenneympäristöissä ja olosuhteissa hurjasti enemmän kuin on lain vaatima minimiopetusmäärä 10 tuntia”, Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen painottaa.

Opetuslupaopetus on myös mukavaa laatuaikaa vanhemman ja itsenäistymisen kynnyksellä olevan nuoren kesken.

Ikäpoikkeuslupa

Ikäpoikkeuslupaa nuorelle voi hakea aikaisintaan neljä kuukautta ennen tämän 17-vuotissyntymäpäivää, jos ilman autoa kulkeminen kouluun, töihin, työssäoppimiseen tai harrastukseen on erityisen hankalaa. Sähköisen hakemuksen täyttää nuoren virallinen huoltaja. Lupa myönnetään aikaisintaan kolme kuukautta ennen oppilaan 17-vuotissyntymäpäivää.

Hakemuksessa tulee olla riittävästi perusteltuna hyväksytty syy ikäpoikkeusluvan tarpeelle, mikäli sellaisen mielii saada. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi pitkät etäisyydet tai hitaat taikka puutteelliset joukkoliikenneyhteydet kuljettaessa kouluun, työhön, työssäoppimiseen taikka tavoitteelliseen harrastukseen. Myös säännöllistä kulkemista hankaloittava tai estävä terveydellinen syy voidaan katsoa riittäväksi perusteeksi luvan myöntämiselle – samoin ennalta-arvaamattomat muutokset perheessä, jos niistä aiheutuu haasteita asioiden hoitoon tai toimeentulon turvaamiseen.

Ikäpoikkeuslupaa haetaan Traficomin sähköisen asiointipalvelun kautta kohdasta Tieliikenne. Ennen hakemuksen tekemistä on syytä tutustua huolellisesti täyttöohjeisiin ja varata tarvittavat liitteet saataville. Lisätietoja tarvittavista liitteistä löytyy Traficomin verkkosivuilta. Jos kaikki liitteet eivät ole lähetettävissä sähköisesti, ne voi myös postittaa Traficomiin. Vastaavasti myös hakemuslomakkeen voi lähettää postitse, mikäli ei halua käyttää sähköistä asiointipalvelua. Tulostettava paperilomake löytyy Traficomin verkkosivuilta ja sen täyttävät huoltaja ja nuori yhdessä.

Päätös myönnetystä ikäpoikkeusluovasta tulee Suomi.fi-palveluun, mikäli se on otettu käyttöön. Muussa tapauksessa päätös toimitetaan kotiin postitse. Kun lupa on myönnetty, näkyy se myös nuoren omissa tiedoissa Traficomin sähköiseen asiointiin kirjauduttaessa.

Suunnitelmallisuutta tarvitaan

Jotta opetuslupaopetus olisi tehokasta, tarvitaan suunnitelmallisuutta. Ensimmäisillä ajotunneilla on tärkeää, että jokaiselle tunnille on asetettu etukäteen selkeä oppimistavoite, joka on kristallinkirkkaana sekä oppilaan että opettajan tiedossa jo hyvissä ajoin ennen kyseistä ajotuntia. Olisi myös hyvä, jos samaiseen aiheeseen ehtisi perehtyä etukäteen teoriassa, vaikkapa Autolliiton Ajokoulu -verkko-oppimisympäristöä tai Startti-kirjaa (Autoliiton julkaisema oppikirja opetuslupaopetukeen) hyödyntäen. Opettajan on myös huolellisesti valmistauduttava jokaiseen ajotuntiin miettimällä läpikäytävät asiat ja niiden oppimista tukeva ajoreitti. Hyvä sisältösuunnitelma ajotunneille on esimerkiksi seuraavanlainen:

1. käsittelyopetus
2. tasa- ja eriarvoiset risteykset
3. ajolinjat yksisuuntaisilla ja kaistan vaihtaminen
4. liikenneympyrät
5. liikennevalot ja määräysmerkit
6. ajaminen maantiellä
7. poikkeuskäännökset
8. pysäköinti
9. ajaminen maantiellä
10. itsenäinen ajaminen ja suunnistusharjoitukset

Osa aiheista on sellaisia, ettei niiden käsittelyyn välttämättä riitä yksi ajotunti. Olennaista on, että seuraavaan aihepiiriin siirrytään vasta sitten, kun edellinen asia on jo omaksuttu ja sujuu oppilaalta omatoimisesti.

Kun oppilas hallitsee edellä mainitut kokonaisuudet, voidaan vähitellen ryhtyä opetukseen kytkemään myös perheen muuta asiointiajoa sekä kuljettamaan matkustajia ajo-opetuksen yhteydessä.

”Suunnitelmallisella ja tavoitteellisella opetuksella päästään toivottuun päämäärään parhaiten”, Vesalainen korostaa.

Vinkkejä käsittelyopetukseen

Hyvä paikka käsittelyharjoitusten tekoon on esimerkiksi suuri rauhallinen pysäköintialue.

Käsittelyopetuksessa tulisi käydä aluksi läpi kaikki auton hallintalaitteet ja niiden käyttö sekä oikean ajoasennon säätäminen. Sen jälkeen opettaja ajaa näyttöinä läpi käsittelyharjoitukset oppilaan seuratessa vieressä. Kun opettaja on ajanut näytöt, vaihdetaan paikkoja ja aletaan harjoitella. Harjoittelua tulee jatkaa niin kauan, että oppilas hallitsee kaikki käsittelytehtävät varmasti ja omatoimisesti.

Olennaista on kuitenkin huomata, että oppilas väsyy nopeasti ja yli tunnin kerrallaan kestävä harjoittelu ei ole enää välttämättä kovin tehokasta. Käsittelyopetukseen vierähtää helposti pari-kolme tuntia, joidenkin kohdalla enemmänkin. Sitä ei siis kannata yrittää hoitaa valmiiksi asti ensimmäisellä ajokerralla vaan kentälle käsittelyharjoitusten pariin voidaan palata kerta toisensa jälkeen niin kauan, kuin se katsotaan aiheelliseksi. Olennaista on, ettei liikenteeseen lähdetä puutteellisilla autonkäsittelytaidoilla.

Varsinaisten käsittelytehtävien harjoittelu kannattaa aloittaa liikkeellelähdöstä ja pysäyttämisestä. Näistä jälkimmäinen tulisi tehdä erikseen kävelynopeudesta ja selvästi kovemmasta nopeudesta.

Nopeudensäätelyä tulisi harjoitella kaasulla, vaihteita vaihtamalla isommalle ja pienemmälle, jos kyseessä on manuaalivaihteinen auto sekä ryömittämällä. Ryömittämistaitoa tulee harjoitella ja sen merkitystä korostaa myös peruutettaessa. Hyvä käsittelyharjoitus on auton peruuttaminen ryömittämällä 90 asteen kulmaan keiloista tehtyyn ”talliin” tai toisen auton viereen.

Auton ohjaaminen on yksi keskeinen käsittelyharjoitus. Ohjauspyörää on tärkeää opetella kääntämään oikealla periaatteella sekä loivissa mutkissa että jyrkemmissä käännöksissä.

Myös mäkilähdön tekeminen on syytä opetella. Oppilaan tulisikin hallita mäkilähtö jalkajarrulla, seisontajarrulla ja mäkilähtöavustimen avulla.

Autoliiton Ajokoulu -verkko-oppimisympäristöstä löytyy havainnolliset videot käsittelyharjoituksista.

Ajo-opetus liikenteessä

Kun ajo-opetus liikenteessä aloitetaan, kannattaa sopia oppilaan kanssa muutama asia. Ensinnäkin opettajan tulisi laittaa oppilas ajattelemaan ääneen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että oppilas kertoo kaikki ajamisen kannalta olennaiset näkemänsä asiat ääneen esimerkiksi näin: ”Tuolla kaukana näkyy suojatien merkki. Siellä on varmasti seuraava risteys. Minulla ei ole väistämismerkkiä. Myöskään oikealta lähestyvillä ei ole väistämismerkkiä. Jos oikealta joku lähestyisi, minun pitäisi väistää.” Vain näin opettaja voi varmistua siitä, että oppilas ylipäänsä ajattelee ja että hän ajattelee oikein.

Toinen hyvä asia sovittavaksi on se, että oppilas ajaa aina suoraan, jos opettaja ei erikseen anna ohjetta ajaa muuhun suuntaan. Mikäli suoraan ajaminen ei ole mahdollista, on oppilaan itse päätettävä turvallinen ajosuunta. Käytännössä tämä ”sopimus” velvoittaa oppilaan hakeutumaan ilman eri kehotusta myös suoraan menevälle kaistalle tilanteessa, jossa vaikkapa hänen aiemmin käyttämältään kaistalta on määräysmerkeillä tms. osoitettu velvoite kääntyä oikealle.

Tasa- ja eriarvoiset risteykset

Tasa- ja eriarvoisia risteyksiä kannattaa harjoitella väistämis- ja ryhmittymissääntöjen osalta rauhallisessa ympäristössä, esimerkiksi kaupungin laitamilla olevilla omakotitaloalueilla. Opettajan kannattaa suunnitella reitti niin, että se kulkee asuntoalueelta toiselle. Kun maisema vaihtuu, on harjoittelu oppilaallekin miellyttävämpää sen sijaan, että hierottaisiin vain koko ajan paria-kolmea saman alueen risteystä eri suunnista.

Käännyttäessä risteyksissä on tärkeää, heti ensimmäisestä liikennetunnista alkaen, opetella kääntämään päätä niin, että tulee varmistettua, ettei auton rinnalla, katveessa, ole samasta suunnasta lähestyvää pyöräilijää tms.

Ajolinjat yksisuuntaisilla ja kaistan vaihtaminen

Yksisuuntaisten teiden ajolinjoja harjoitellessa on tärkeää harjoitella kääntymistä yksisuuntaiselle tielle vasemmalle ja yksisuuntaiselle tielle oikealle. Lisäksi pitää harjoitella yksisuuntaiselta tieltä pois kääntymistä sekä vasemmalle että oikealle. Kyseisiä asioita harjoitellessa tulee samalla tehtyä myös kaistanvaihtoharjoituksia. Oikeaoppisessa kaistanvaihdossa kytketään ensin suuntamerkki, sen jälkeen havainnoidaan sivupeiliin ja vielä lopuksi päätä kääntämällä varmistetaan, ettei kuolleessa kulmassa, auton rinnalla, ole ketään. Vasta näiden toimien jälkeen tehdään kaistanvaihto.

Liikenneympyrät

Liikenneympyröitä on monen muotoisia ja kokoisia. Harjoittelu kannattaa aloittaa yksikaistaisista perusympyröistä ja vähitellen sitten siirtyä haasteellisempiin kokonaisuuksiin.

Olennaisia asioita ovat huolellinen havainnointi ympyrään mentäessä – myös oikealle, mistä voi tulla kevyttä liikennettä. Suuntamerkkiä ympyrään ajettaessa näytetään vain siinä tapauksessa, jos on tarkoitus poistua heti ensimmäisestä mahdollisesta liittymästä oikealle. Yksikaistaista ympyrää kierretään ulkoreunaa ja kun poistumista edeltävä liittymä on ohitettu, kytketään suuntamerkki oikealle. Ympyrästä poistuttaessa joudutaan väistämään kevyttä liikennettä, joten ajonopeus on pidettävä riittävän alhaisena, jotta pysäyttäminen onnistuu tarvittaessa ennen suojatietä, takana ajavaa yllättämättä. Useampikaistaisten ympyröiden kohdalla keskeistä on pyrkiä valitsemaan omaan reittiin sopiva ajokaista jo hyvissä ajoin ennen ympyrään ajoa ja välttämään kaistanvaihtoja ympyrässä – aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.

Määräysmerkit ja liikennevalot

Määräysmerkeillä ohjataan ajolinjoja – samoin kuin tiemerkinnöillä ja kaistojen yläpuolella olevilla opastemerkeillä. Oppilasta kannattaakin pyrkiä ajattamaan esimerkiksi oikeanpuoleista kaistaa pitkin sellaiseen paikkaan, jossa kyseiseltä kaistalta on pakko kääntyä oikealle. Tällaisessa tilanteessa olisi olennaista, että oppilas huomaisi omatoimisesti vaihtaa hyvissä ajoin suoraan menevälle kaistalle, koska opettaja ei ole antanut ajosuunnan osalta muita ohjeita.

Toinen harjoitusta vaativa asia ovat risteykset, joissa määräysmerkeillä tai yläopasteilla on mahdollistettu samaan suuntaan kääntyminen kahdelta tai useammalta kaistalta. Tällaisissa paikoissa on tärkeää, että oppilas osaa ikään kuin pitää oman kaistansa koko käännöksen ajan.

Liikennevalojen osalta on tärkeää hahmottaa ympyrä- ja nuolivalojen erot eli käytännössä se, että nuolivalolla käännyttäessä väistettäviä ei pitäisi olla, mutta ympyrävalolla käännyttäessä väistettävänä on risteävää tietä ylittävä kevyt liikenne sekä vasemmalle käännyttäessä myös edestäpäin lähestyvät. Ennen kääntymistä on tärkeää päätä kääntämällä varmistaa, ettei auton rinnalla, katveessa, ole samasta suunnasta lähestyvää kevyttä liikennettä.

Poikkeuskäännökset

Poikkeuskäännöstä tarvitaan, kun kaksi risteystä on niin lähellä toisiaan, ettei kaistanvaihto niiden välillä onnistu turvallisesti. Tällöin on järkevää kääntyä suoraan sellaiselle kaistalle, jolle pitää ryhmittyä jälkimmäistä käännöstä varten.

Pysäköinti

Pysäköintiä tulee harjoitella erilaisissa ympäristöissä. Tärkeää on opetella peruuttamaan ruutuun ja taskuun. Lisäksi tulee harjoitella ajoa ensimmäisen ruudun läpi seuraavaan, jolloin vältytään peruuttamiselta kokonaan. Myös vinoparkkiruutuihin ajoa ja sieltä pois peruuttamista on syytä harjoitella.

Ajo-opetuksen aikana kannattaa myös vierailla erilaisissa pysäköintihalleissa. Muun muassa tulopuomin luona olevalle lippuautomaatille ajo – jos sellaisia vielä jostain sattuu löytymään – on monelle aloittelevalle kuljettajalle varsin haasteellista.

Ajaminen maantiellä

Maantieajossa kannattaa ensin harjoitella liittymistä ja poistumista maantien liikenteeseen ihan tavallisesta risteyksestä. Ensimmäiset liittymiset ja poistumiset kannattaa tehdä oikealle, koska se on helpompaa. Poistumisia tulisi harjoitella erilaisissa paikoissa eli ryhmityskaistoilla sekä hidastuskaistoilla varustetuissa risteyksissä unohtamatta sellaisia pienten teiden risteyksiä, joissa ei ole kumpaakaan edellä mainituista. Päätieltä vasemmalle käännyttäessä on tärkeää painottaa, että jos joudutaan pysähtymään väistämään vastaantulijoita, on auto pysäytettävä keskiviivan suuntaisesti ja ohjaus pidettävä suorassa. Liittymisiä tulee harjoitella myös kiihdytyskaistaa apuna käyttäen.

Ohitusharjoitukset onnistuvat parhaiten niin, että otetaan joku toinen perheenjäsen tai tuttava ajamaan toista autoa ja ohitellaan näin vuorotellen toinen toisiaan. Harjoittelupaikaksi kannattaa ainakin aluksi valita sellainen tieosuus, jossa on kaksi ajokaistaa samaan suuntaan.

Maantieajon yhteydessä kuten taajamassakin ajettaessa on tärkeää painottaa riittävän, vähintään neljän sekunnin turvavälin pitämistä edellä ajavaan.

Olennaista on myös huomata, että maantieajoa on myös pienemmillä mutkateillä ajaminen. Ajo-opetukseen onkin syytä sisällyttää myös tällaista ajoa sekä asfaltti- että sorapintaisilla teillä.

Itsenäinen ajaminen ja suunnistusharjoitukset

Suunnistusharjoitusten yhteydessä oppilaalle voi antaa kohteita, joihin hän saa itsenäisesti suunnitella reitin ja ajaa. Kohde kannattaa valita lähtöpaikasta katsottuna kaupungin toiselta laidalta, jotta ajoreitistä tulisi mahdollisimman monipuolinen.

Oppilas kannattaa laittaa ajamaan myös navigaattorin ohjeita seuraten niin, että opettaja syöttää kohteen navigaattoriin eikä paljasta sitä oppilaalle ennen kuin ollaan perillä. Myös opastemerkkien seuraaminen on hyvää harjoitusta eli annetaan oppilaalle ohje seurata esimerkiksi keskustan opasteita, kunnes toisin mainitaan.

Itsenäisen ajamisen vaiheessa voidaan ajo-opetuksen yhteydessä jo huoletta hoitaa myös perheen asiointiajoa ja alkaa kuljettaa matkustajia.

Riskientunnistamiskoulutus ja kuljettajantutkinto

Ennen kuljettajantutkinnon ajokoetta oppilaan on suoritettava kahdeksan tunnin mittainen RTK-koulutus (riskientunnistamiskoulutus) autokoulussa tai muun hyväksytyn toimijan järjestämänä.

Riskientunnistamiskoulutus sisältää neljä tuntia teoria- ja neljä tuntia ajo-opetusta. Vaikeissa olosuhteissa ajamisen opetus eli pimeällä ja liukkaalla ajamisen kurssit sisältyvät RTK-koulutukseen. Luonnollisesti opetusluvalla opeteltaessa pimeällä ja liukkaalla ajoa on syytä sisällyttää myös opetuslupaopettajan antamaan perus ajo-opetukseen noiden pakollisten RTK-koulutukseen kuuluvien lisäksi.

Kuljettajatutkinnon teoriakokeeseen ikäpoikkeusluvan saanut henkilö voi osallistua aikaisintaan 17-vuotissyntymäpäivänään. Ilman ikäpoikkeuslupaa teoriakokeeseen pääsee aikaisintaan kuukautta ennen kuin täyttää 18 vuotta.

”Ajokokeen varaaminen on mahdollista heti hyväksytyn teoriakokeen jälkeen. Ikäpoikkeusluvalla ajokokeeseen voi osallistua heti, kun seuraava ajokoeaika on saatavilla. Ilman ikäpoikkeuslupaa ajokokeeseen osallistuminen on mahdollista aikaisintaan 18-vuotissyntymäpäivänä”, Vesalainen kertoo.

Autoliiton Ajokoulu on verkko-oppimisympäristö, joka tarjoaa kattavat sisällöt sekä ajokorttia hankkiville, että kokeneemmillekin kuljettajille, iästä ja ajokokemuksesta riippumatta.

Hanki ajokortti

Palvelussa on kaksi erillistä kokonaisuutta: ”Hanki ajokortti” ja ”Paranna ajotaitoasi”. Hanki ajokortti -osio tarjoaa kattavan tietopaketin henkilöautokortin teoriaopetusta varten sekä teoriakokeen harjoittelumahdollisuuden. Autoliitto suosittelee materiaalien läpikäyntiä sekä opetuslupaopettajalle että -oppilaalle. Parhaan hyödyn materiaaleista saa käymällä ne läpi jo ennen ajo-opetuksen aloittamista ja palaamalla niihin tarpeen mukaan ajo-opetuksen aikana.

Paranna ajotaitoasi

Paranna ajotaitoasi -osio on tarkoitettu kaikille kuljettajille iästä ja ajokokemuksesta riippumatta. Sieltä saa vinkkejä muun muassa ajamiseen, auton käyttöön ja uuteen ajoneuvotekniikkaan liittyen. Videoiden lisäksi palvelun käyttäjä voi testata taitojaan lukuisien tehtävien ja kuvakoetestin avulla.

Autoliiton opetuslupainfo-webinaari järjestetään ti 18.3. klo 18.00–19.45.

Opetuslupainfo on tuhti tietopaketti B-luokan opetuslupaopetusta aloittelevalle tai harkitsevalle. Webinaarissa Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen kertoo opetuslupaprosessista, antaa käytännön vinkkejä opetukseen sekä esittelee Autoliiton tukipalvelut. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton. Osallistujille on luvassa hyviä tuotetarjouksia AL-kauppaan.

Katso ilmoittautumisohjeet täältä.