Autoliiton Ajokoulu: Talvikelit haastavat kuljettajaa

Asiantuntijana Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen

Kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että talvella voi olla liukasta. Myöskään se, että vastaantuleva tai edessä ajava aura-auto pöllyttää lunta, joka vaikeuttaa havainnointia ei ole mitenkään tavatonta. Näihin ja muihin talvikauden haasteisiin voi kuljettaja varautua muutamin varsin yksinkertaisin keinoin.

Huollettu auto hyvillä renkailla

Säännöllisesti määräaikaishuolto-ohjelman mukaan huollettu auto on toimintavarma ja turvallinen. Lisäksi on tietenkin tärkeää huolehtia siitä, että auton renkaat ovat keliin sopivat ja asiallisessa kunnossa.

Auton valojen toiminta on syytä tarkastaa ainakin kerran viikossa. Huoltovälien ollessa pitkiä, saattaa tarkastukset laiminlyövä auton käyttäjä ajella todella pitkän ajan rikkinäisillä valoilla, mikä on tietenkin turvallisuuden kannalta erittäin huono asia. Samalla, kun tarkastaa valojen kunnon, on syytä perehtyä niiden toimintaperiaatteeseen, mikäli ei ole sitä vielä aiemmin tehnyt. Turvallisuuden kannalta keskeisimmät ongelmat liittyvät huomiovaloilla ajamiseen ja takasumuvalon käyttöön.

Havaittavuus takaapäin

Huomiovaloilla ajaessaan moni kuljettaja ei tiedosta auton perän olevan pimeä. Niistäkin, jotka asian tiedostavat, osa ajaa valokatkaisija AUTO-asennossa eli he luottavat siihen, että auto vaihtaa keliolosuhteiden niin vaatiessa automaattisesti huomiovaloilta ajovaloille ja sytyttää samalla takavalot. Näin ei kuitenkaan välttämättä tapahdu. Varsinkin lumisateella on usein varsin valoisaa eikä valojärjestelmää osassa autoja ohjaavia tuulilasinpyyhkijöitäkään tarvita, joten auton oma automatiikka saattaa valita huomiovalot eteen ja jättää perän pimeäksi. Kuljettajan tuleekin varmistaa takavalojen palaminen kääntämällä valokatkaisija ”ajovalot päälle” -asentoon.

Lumen pöllytessä auton perän näkyvyyttä on tarpeen tehostaa vielä entisestään kytkemällä takasumuvalo päälle. Hyvä nyrkkisääntö takasumuvalon käyttöön on, että jos itsellä on vaikeuksia erottaa edellä ilman takasumuvaloa ajava, painii takana ajava todennäköisesti saman ongelman kanssa. Mikäli takasumuvalolle ei ole todellista tarvetta, on se syytä sammuttaa. Olosuhteiden parannuttua tarpeettomasti palava kirkas valo saattaa häikäistä takana tulevaa.

Nopeus tilanteen ja olosuhteiden mukaan

Nopeusrajoitus kertoo suurimman sallitun nopeuden hyvissä olosuhteissa. Se, mikä on oikea tilannenopeus, onkin sitten aivan eri asia.

Esimerkiksi aura-auton – tai jo ihan tavallisen kuorma-auton – tullessa vastaan lumisella tai sohjoisella kelillä, on odotettavissa muutaman sekunnin mittainen näkyvyyden menetys. Ennakoiva kuljettaja varautuu tilanteeseen hyvissä ajoin alentamalla nopeutta tuntuvasti. Tämä on olennaista tehdä ajoissa – ei siis vasta sitten, kun näkyvyys on jo menetetty.

Nopeuden valinnan keskeinen perusasia on, että auto pitää pystyä tarvittaessa pysäyttämään näkyvissä olevalla tien osalla, kaikissa ennakoitavissa olevissa tilanteissa.

Riittävä etäisyys edellä ajavaan

Suosittelen aina pitämään vähintään neljän sekunnin etäisyyttä edellä ajavaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että edellä ajavan ohittaessa tietyn valitun kiintopisteen, aletaan laskea rauhallisesti neljään. Vasta sen jälkeen saadaan itse olla aikaisintaan samaisen kiintopisteen kohdalla.

Haasteellisissakin talviolosuhteissa näkee joidenkin ajavan maantienopeutta vain noin autonmitan päässä edellä ajavasta. Sanomattakin on selvää, että jos etäisyyttä edellä ajavaan pitäisi 80 km/h nopeudella liikuttaessa olla vähintään 88 metriä (neljä sekuntia) ja sitä on vain viisi metriä, on ennakointimahdollisuuksilta vedetty pohja täysin pois.

Onko ohitustarve todellinen?

Ohitustarpeen huolellinen harkinta on tärkeää aina, mutta sen merkitys korostuu olosuhteiden ollessa haasteelliset. Lumisen keskivallin yli pomppiminen on aina iso riski ja myös ohituskaistat ovat monesti huomattavasti varsinaista ajokaistaa huonommassa kunnossa.

Olennaista on huomata, ettei riskiohituksessa vaaranna vain itseään vaan myös muut tienkäyttäjät. Esimerkiksi lumista ohituskaistaa hurjaa vauhtia kiitävä auto pöllyttää ja heittää lunta vieden ohittamiltaan autoilta näkyvyyden useiksi sekunneiksi.

Ei liukkaus, tuuli tai pölisevä lumi – vaan kuljettaja

Haasteelliset olosuhteet ovat luonnollisesti myötävaikuttamassa onnettomuuksiin osana riskikasaumaa. Viime kädessä kuitenkin kuljettaja on se, joka tekee keskeiset ratkaisut sekä valitessaan ajamisen ja taukojen ajankohtia että toimiessaan auton ratin takana eri tilanteissa ja olosuhteissa.