Autoliiton lausunto kuljettajaopetukseen, kuljettajantutkinnon teoriakokeeseen ja ajoharjoitteluratoihin liittyvistä määräyksistä

Lausunto kuljettajaopetusmääräykseen

Autoliitto on lausunut ajokortittilain uudistamisesta aiemmin ja ilmaissut siinä kantansa kuljettajaopetukseen esitettyihin muutoksiin. Traficomin kuljettajaopetusmääräykseen Autoliitolla ei ole lausuttavaa.

Lausunto kuljettajantutkinnon teoriakoemääräykseen

Autoliitto on lausunut ajokortittilain uudistamisesta aiemmin ja ilmaissut siinä kantansa esitettyihin muutoksiin. Traficomin kuljettajantutkinnon teoriakoemääräykseen Autoliitolla ei ole lausuttavaa.

Lausunto ajorataharjoittelumääräykseen

Ajokorttilainsäädännössä esitetty ajorataharjoittelupakko ei perustu tietoon pohjautuvaan arvioon siitä, miten ajorataharjoittelu lisäisi turvallisuutta. Myöskään ratojen sijainnista, kunnosta ja taloudellisesta tilanteesta ei ole tehty minkäänlaista selvitystä.

Ratoja omistavien yhtiöiden tai yhdistysten talous on ollut kovilla viime vuosina ja tästä syystä radoille on kertynyt paljon investointivelkaa, mikä johtanee merkittäviin ratamaksujen korotuksiin tulevina vuosina. Lopullisia vaikutuksia ajokortin suorittamisen kokonaiskustannuksiin voidaan vain arvailla.

Ajorataharjoitteluun liittyy isoja yhdenvertaisuusongelmia. Pääosin 1980-luvulla rakennettujen ajoharjoitteluratojen olosuhteet vaihtelevat merkittävästi toisistaan, minkä takia harjoittelun mahdollisesti tuoma lisäarvo ei kohdistu yhdenvertaisesti kaikkiin. Ajoharjoitteluratojen keskeisin ongelma on ollut se, että niissä vallitsevat olosuhteet eivät sovellu nykyaikaisilla turvajärjestelmillä varustetuilla autoilla tapahtuvaan kouluttamiseen.

Nyt Traficomin ajorataharjoittelumääräyksessä esitetyt vaatimukset ovat hyvin väljiä ja epämääräisiä. Perusvaatimus 30 km/h vähimmäisnopeudesta on niin alhainen, että nykyaikaisella autolla ei saa käsitystä siitä, mitä ajoneuvon hallinnan menettäminen tarkoittaa ja miten nykyaikaiset turvavarusteet toimivat. Toimivien ja tarkoituksenmukaisten ratojen rakentaminen suuremmille nopeuksille, ei puolestaan ole taloudellisesti mahdollista mataliksi jäävien käyttöasteiden takia.

Osa radoista on yksityisiä osakeyhtiöitä ja osassa omistajina on yhdistyksiä ja muita tahoja. Alueellisissa monopoliasemissa olevien ratojen hinnoittelu vaikuttaa jatkossa merkittävästi ajokorttikustannuksiin. Asiasta ei ole laadittu minkäänlaista selvitystä.

Olemme selvittäneet ratoja hallinoivien yhtiöiden ja yhdistysten taloudellisia toimintaedellytyksiä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että valtaosa ratojen taustatoimijoista on erittäin huonossa taloudellisessa kunnossa, mikä nostanee väistämättä pakolliseksi määrätyn harjoittelun kustannuksia ilman tutkittua tietoa sen liikenneturvallisuusvaikutuksista.

Yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta on erittäin tärkeää, että radat tarjoavat aikoja ja koulutusta samoilla ehdoilla kaikille toimijoille riippumatta siitä, mikä suhde näillä on radan omistajiin. Traficomin määräykseen tulee lisätä vaatimus siitä, että pakollisen rataharjoittelun hinnastojen pitää olla julkisesti nähtävillä ja hinnan on oltava sama kaikille, ettei esimerkiksi radan omistajia tai niihin läheisessä suhteessa olevia tahoja voida suosia hinnoittelussa. Myös rata-aikoja pitää jakaa yhdenvertaisilla periaatteilla kaikille toimijoille ja tästä vaatimuksesta tulee mainita tässä määräyksessä. Samoin tulisi määrittää se, mikä on kohtuullinen tuotto, jota tällaisessa toiminnassa ei saa ylittää.

Koska kyse on pakollisesta lakisääteisestä koulutuksesta ja alueellisesta monopolista, joka voidaan rinnastaa julkiseen palveluun, niin yhdenvertaisuusperiaatteen tulee toteutua kaikessa ratoihin liittyvässä toiminnassa.

Hinnoitteluperiaatteiden ja rata-aikojen jakoperusteiden pitää olla läpinäkyviä.

Kunnioittavasti,

Pasi Nieminen

Autoliitto Ry