Moottori teki harvinaisen autovertailun: ennen ei ollut kaikki paremmin

Moottori selvitti kuinka paljon autot ovat muuttuneet kolmessa vuosikymmenessä ottamalla vertailuun uuden ladattavan dieselhybridin Mercedes-Benz E 300 de:n sekä vuosimallin 1992 Mercedes-Benz 250 TD:n. Kyseessä on käytännössä E-sarjan Mercedesten välinen vertailu, vaikka 124-sukupolvi nimettiin E-sarjaksi vasta vuonna 1993.

Kun vertailu aloitetaan autokaksikon hankintahinnoista, selviää yllättäviä asioita. Vanhemman Mercedeksen hinta on ollut vuonna 1992 perusvarusteltuna 371 400 markkaa, mikä on elinkustannusindeksi huomioituna nykyrahassa reilut 107 000 euroa. Uusi E-sarjalainen maksaa perusvarusteltuna reilut 90 000 euroa. Päälle tulevat vielä lisävarusteet, joiden kanssa vertailun uudemman auton hinta kohoaa reiluun 97 000 euroon. Kolmekymmentä vuotta sitten raskaasti verotetut lisävarusteet nostivat vanhemman yksilön hankintahintaa vielä enemmän.

”Parhaan kuvan asiasta saa, kun vertailuautojen hinnat suhteutetaan molempien aikakausien halvempiin kulkupeleihin. Vuonna 1992 vertailun Mercedeksen hinnalla sai viisi Suomen myydyintä autoa eli Toyota Corollaa, kun taas nyt E-sarjalaisen hinnalla saa vain kolme Corollaa. Tämä kertoo jotakin siitä statuksesta, mikä uuteen Mercedes-Benziin 1990-luvun alun Suomessa liittyi”, Moottorin päätoimittaja Eila Parviainen kertoo.

Autojen koon kasvaminen ei jää epäselväksi myöskään vertailukaksikon kohdalla. Uusi E-sarjalainen on esi-isäänsä 184 mm pidempi, 140 mm leveämpi ja akseliväliltään 161 mm mittavampi. Uutukainen on pari senttiä matalampi, mutta silti sisällä on paremmat tilat myös pidemmälle ihmiselle. Tavaratilaa vanhassa Mercedeksessä on 70 litraa enemmän osin uudemman version korkeajänniteakun viemän tilan takia. Voidaankin sanoa, että auto on kasvanut 30 vuodessa yhden kokoluokan verran.

Siinä missä vanhan mallin ohjauspyörässä on vain töötin painike, E-sarjalaisessa ohjauspyörästä voi operoida multimediajärjestelmän lisäksi mittaristoa, vakionopeudensäädintä ja paljon muuta. Lisäksi eri järjestelmiä voi ohjata äänikomennoin, jollaisesta ainakaan kuluttajat eivät osanneet 1990-luvun alussa edes unelmoida. Uuden mallin varustelu on muutenkin aivan eri maailmasta 250 TD:hen verrattuna.

Joitakin saattaa yllättää testiryhmän havainto siitä, että vanha malli on tietyissä tilanteissa jopa tunnokkaampi ajettava kuin huomattavasti painavampi uusi E-sarjalainen. Suorituskyvyssä vanha Mercedes kuitenkin häviää todella huimalla erolla. Moottorin mittauksissa ohituskiihtyvyys 80–120 km/h -välillä vei 250 TD:llä 13,4 sekuntia, kun uusi E tarvitsi siihen vain 3,4 sekuntia. Vanha malli kuluttaa myös huomattavasti enemmän polttoainetta: esimerkiksi maantiellä dieseliä menee 6,4 litraa sataa kilometriä kohden, kun uusi malli pääsee akku tyhjänäkin 4,7 l/100 km -lukemaan – ja lisäsäästöä tulee vielä lataushybridin noin sadan kilometrin sähköisestä toimintamatkasta.

Kummatkin autot edustavat kuitenkin aikansa premiumia, johon harvalla on tai on ollut uutena varaa.

”Suurin osa suomalaisista ostaa autonsa käytettynä. Tämän päivän uusi auto on vuosi vuoden jälkeen yhä useamman saavutettavissa. Siksi sillä on merkitystä, millaisia uusia autoja ja kuinka paljon Suomessa ja muualla Euroopassa myydään”, Parviainen toteaa.

Artikkeli aiheesta julkaistaan keskiviikkona 11.9. ilmestyvässä painetussa Moottorissa 9/2024. Lehden voi lukea ilmestymispäivästä alkaen myös sähköisenä irtonumerona Lehtiluukun kautta.

Koko artikkeli on luettavissa myös Moottori.fi -palvelusta.