Sähkömonopolit myös tieliikenteen uhkana

Henkilöauton tulevaisuuden käyttövoimat puhuttavat yhä enemmän Suomessa ja maailmalla. Meillä on käynnissä liikenne- ja viestintäministeriön fossiilittoman liikenteen tiekartta -työryhmä, valtiovarainministeriön liikenteen verotuksen kehittämisen toimenpidesuosituksia valmisteleva työryhmä, Liikenne 12 -selvitystyö sekä muita työryhmiä, joita asia sivuaa enemmän tai vähemmän.

Yksi asia on selvä – liikenne sähköistyy. Tämä toimintalinja on valittu koko maailmassa ja autonvalmistajille on asetettu EU:ssa kriteerit, joiden täyttäminen edellyttää sähköistymistä. Fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen sähköllä liittyy kuitenkin myös haasteita. Esimerkiksi Helsingin Energian suosituimmasta tuotteesta, Perussähköstä tuotetaan 43 prosenttia fossiilisilla tuontipolttoaineilla.

Liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet ovat myös esittäneet, että fossiilisista polttoaineista luopuminen parantaa Suomen vaihtotasetta. Asia ei ole niin yksinkertainen. Mikäli tilalle tulee tuontisähkö ja -kaasu, niin vaihtotase ei parane. Asian pitäisi ratketa Olkiluoto 3 -ydinvoimalan valmistumisen myötä, mutta valmistuuko se vuoteen 2030 mennessä ja minkä hintaista sähköä se pystyy tuottamaan? Kotimaassa valmistetuissa biopolttoaineissakin on mukana merkittävä määrä tuontikomponentteja. Mikäli tähän siirtymään tarvitaan entistä kalliimpia tuontiautoja, niin vaihtotaseen oikeneminen häviää siinä. Tätä listaa voisi jatkaa monella näkökulmalla.

Tuotannon lisäksi toinen keskeinen kysymys liittyy paljon viime päivinä keskustelua herättäneeseen sähkön siirtohinnoitteluun. Sähkön kokonaishinnasta siirtomaksujen osuus voi olla jopa lähes 80 %. Tämä osuus hinnoista on monopolien vallassa ja heidän hinnoittelemaansa, eivätkä Energiavirasto tai poliittiset päätöksentekijät ole asiassa saaneet aikaan juuri olankohauttelua enempää. Nykymenolla sähkön kokonaishintaa on vaikea ennustaa, mutta sen nousu on päivänselvää. Tässä kun huomioidaan vielä lisääntyvä kysyntä, niin jo alkaa harmaita pilviä kerääntyä taivaalle.

Siirtohintojen ero vaihtelee yhtiöittäin ollen tällä hetkellä enimmillään yhdeksän senttiä/kWh. Tämän seurauksena auton tankkaaminen sähköllä voi olla lähes puolet kalliimpaa eri verkkoyhtiöiden alueella. Olemme tottuneet siihen, että fossiilisten polttoaineidenkin hinnat vaihtelevat kilpailutilanteen, kuljetuskustannusten ja maailmanmarkkinahintojen vaihtelun takia. Tämä vaihtelu ei kuitenkaan ole mitään siihen verrattuna, minkä sähkönjakeluyhtiöiden monopoli mahdollistaa.